Arkkipiispa Sarah Mullally päätti kymmenpäiväisen virallisen vierailunsa Ghanassa ja Kamerunissa 4. elokuuta painottaen sovinnon etsimistä ja Church of Englandin sitoutumista vastuun kantamiseen menneistä yhteyksistä transatlanttiseen orjakauppaan. Vierailu oli Mullallyn ensimmäinen Afrikkaan virassa astumisen jälkeen, ja sen keskeisiä teemoja olivat rauhantyö, uskontojen välinen yhteistyö sekä kirkon uusi hyvitysfondi.

Vierailun aikana Mullally puolusti kirkon vuonna 2023 julkistamaa noin 100 miljoonan punnan hyvitysfondia ja vieraili osana Ghana-osiota merkittävällä Cape Coast Castlen orjatalleilla. Kohteessa hän tutustui paikkoihin, joissa orjia pidettiin ennen laivaamista, ja puhui kirkon katumuksen ja toimintojen merkityksestä niiden yhteisöjen tukemisessa, joita orjakaupan ja kolonialismin perintö edelleen koskettaa.

Kirkon historiasta tunnustamista ja käytännön kysymyksiä

Church of Englandin oma riippumaton tarkastus todensi, että 1700–1800-luvuilla esimerkiksi Queen Anne’s Bounty -rahasto oli sijoittanut orjakauppaan osallistuneeseen yhtiöön ja että kirkollinen toiminta sidoksissa orjuuteen ulottui myös siirtomaa-aikaisiin käytäntöihin. Tarkastus nosti esiin tapauksia, joissa lähetyssaarnaajat ylläpitivät plantaaseja karibialla, papistolta löytyi orjanomistajia ja orjakaupan kautta kertyneitä lahjoituksia oli päätynyt kirkon varoihin.

Hyvitysfondi on tarkoitettu käytettäväksi investointeihin, tutkimukseen ja avustusohjelmiin vuoteen 2032 saakka, mutta jakoperiaatteista ja kohteiden täsmällisestä valinnasta ei ole vielä julkaistu yksityiskohtaisia suunnitelmia. Vierailun aikana esiin tulleita käytännön huolia edustavat kysymykset siitä, miten etuistujat valitaan ja kenelle korvauksia tai tukitoimia suunnataan, kun orjuuden suorat uhrit ovat kuolleet sukupolvien takana.

Reaktiot: toivetta, kritiikkiä ja laajempaa keskustelua

Afrikkalaiset uskontotyöntekijät ja teologit ottivat tervehdittäväksi arkkipiispan tunnustuksen ja hyvityslupauksen, mutta moni piti summan riittämättömänä suhteessa kirkon historialliseen rooliin. Nuori metodistiteologi Ghanaasta kuvasi tunnustusta välttämättömäksi, mutta korosti, että pelkkä tunnustaminen ei korvaa konkreettista korjaustoimea. Mombasan entinen piispa nosti esiin myös käytännön kysymyksen: kuinka perintövaikutuksista kärsivät ihmiset voidaan identifioida ja tavoittaa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa päätös on herättänyt voimakasta kritiikkiä ja oikeudellisia huolia muun muassa siitä, siirtävätkö hyvitykset varoja pois seurakuntien perustoiminnasta ja onko kirkon osallisuuden laajuus arvioitu oikein. Toisaalta riippumaton ohjausryhmä, joka teki alkuperäisen auditoinnin, ehdotti huomattavasti suurempaa, miljardiin puntaan yltävää hyvityssummaa perinnön moraalisen painon mukaan.

Keskustelu hyvityksistä kytkeytyy kansainväliseen kehyksiin: Afrikan unioni ja muut mantereelliset toimijat ovat vaatineet moraalista vastuuta, investointeja ja varhaisen ryöstettyjen esineiden palauttamista. Lisäksi YK on aiemmin tänä vuonna määritellyt transatlanttisen orjakaupan yhtenä ihmiskunnan vakavimmista rikoksista, mikä on lisännyt globaalia painekattilaa vastuullisille instituutioille tehdä enemmän kuin pelkkä tunnustus.

Vierailun rauhanviesti Kamerunissa kytkeytyi paikalliseen tilanteeseen: Mullally korosti tarpeen osallistavalle dialogille ja uskonnollisten yhteisöjen yhteistyölle konfliktien sovittelemisessa. Hän mainitsi, että kestävä rauha edellyttää rohkeutta ja sitoutumista eri yhteiskunnan tasoilla, erityisesti päätöksentekijöiltä.

Seuranta tulee keskittymään siihen, miten Church of England konkretisoi hyvitysfondin kohdentamisen sekä millaisia paikallisia yhteistyöhankkeita ja tutkimuksia rahoituksesta seuraa. Uskonnollisen instituution julkinen tunnustus ja varojen suuntaaminen voivat toimia esimerkkinä muille kirkollisille toimijoille ja käynnistää laajempaa keskustelua interfaceilla, joissa historia, etiikka ja harmonian rakentaminen kohtaavat.