Miksi Jeesus puhui vertauksin?
Kun luemme Jeesuksen opetuksia, yksi asia nousee heti esiin: hän ei yleensä opettanut kuivilla määritelmillä eikä monimutkaisilla teologisilla kaavoilla. Hän puhui kylväjistä, siemenistä, lampaista, viinitarhoista, kalaverkoista ja helmistä. Hän siis puhui vertauksin.
Urantia-kirjan mukaan tämä ei ollut sattumaa eikä pelkkä tyylikeino. Jeesus käytti vertauksia, koska ne olivat poikkeuksellisen viisas tapa välittää hengellistä totuutta erilaisille ihmisille erilaisissa elämäntilanteissa. Hän itse korosti, että vertaus voi vedota samaan aikaan sekä mieleen että henkeen: se herättää mielikuvituksen, haastaa ajattelemaan ja auttaa kuulijaa oivaltamaan itse, eikä vain vastaanottamaan valmiita väitteitä
Vertaus alkaa tutusta ja johdattaa kohti näkymätöntä
Yksi tärkeimmistä syistä oli se, että vertaus lähtee liikkeelle jostakin tutusta. Ihminen ymmärtää pellon, siemenen, sadon, perheen, työn ja luonnonilmiöt. Jeesus käytti juuri näitä arkisia kuvia sillanrakentajina aineellisen ja hengellisen maailman välillä. Urantia-kirja sanoo, että vertaus käyttää sitä, mikä on luonnollista ja aineellista, keinona tutustuttaa siihen, mikä on hengellistä ja aineellisuuden ylittävää
Tämä tekee Jeesuksen opetustavasta hyvin inhimillisen. Hän ei vain kertonut ihmisille totuutta; hän johdatti heidät näkemään sen itse.
Vertaus ei pakota — se kutsuu
Jeesuksen opetuksessa on lempeä voima. Vertaus ei hyökkää kuulijan kimppuun eikä pakota tätä puolustuskannalle. Urantia-kirjan mukaan vertaukset auttavat tekemään puolueettomampia moraalisia päätöksiä, vähentävät ennakkoluuloja ja istuttavat mieleen uuden totuuden mahdollisimman vähäisellä henkilökohtaisella loukkaantumisella tai vastareaktiolla
Tämä on syvällinen havainto myös meidän aikaamme ajatellen. Suoraa väitettä vastaan ihminen alkaa helposti kiistellä. Mutta kertomuksen äärellä hän pysähtyy. Hän peilaa itseään tarinaan. Hän huomaa ehkä oman sydämensä tilan ilman, että kukaan ensin syyttää häntä.
Vertaus herättää sisäisen työn
Jeesuksen vertaukset eivät olleet vain havainnollistuksia. Ne olivat myös kutsu sisäiseen etsintään. Urantia-kirja kuvaa, että vertaus panee kriittisen ajattelun liikkeelle, antaa virikkeitä mielikuvitukselle ja auttaa erottamaan oleellisen epäoleellisesta
Toisin sanoen vertaus tekee kuulijasta osallistujan. Sen ymmärtäminen vaatii enemmän kuin pelkkää kuulemista; se vaatii vastaanottavaa asennetta. Sen vuoksi sama vertaus saattoi avautua yhdelle ihmiselle lohdutuksena, toiselle kutsuna muutokseen ja kolmannelle jäädä kokonaan suljetuksi, oivalluksia voi olla monia.
Jeesus tiesi, etteivät kaikki kuuntele samalla sydämellä
Urantia-kirja esittää myös toisen, vakavamman syyn. Jeesus sanoi apostoleille, että vertaukset auttoivat erottamaan vilpittömät totuudenetsijät niistä, jotka kuuntelivat vain arvostellakseen, vääristelläkseen tai saadakseen hänet ansaan. Niille, jotka todella halusivat löytää totuuden, vertauksen merkitys saattoi avautua; niille, jotka olivat sisäisesti sulkeutuneita, sanoma jäi hämäräksi
Tätä ei pitäisi ymmärtää niin, että Jeesus olisi halunnut piilottaa totuuden vilpittömiltä ihmisiltä. Päinvastoin. Ajatus näyttää olevan se, että hengellinen totuus avautuu parhaiten sille, joka sitä aidosti rakastaa. Vertaus suojelee totuutta pinnalliselta väärinkäytöltä, mutta samalla se avaa oven sille, joka todella tahtoo astua sisään.
Vertaus auttoi välttämään turhaa kiistelyä
Urantia-kirjan mukaan vertauksiin perustuva opetus antoi Jeesukselle mahdollisuuden esittää jopa uusia ja hätkähdyttäviä totuuksia ilman, että hän ajautui jatkuvasti suoraan yhteentörmäykseen uskonnollisten perinteiden ja vakiintuneen arvovallan kanssa
Tämäkin on olennainen näkökulma. Jeesuksen tehtävänä ei ollut voittaa väittelyitä vaan herättää ihmisiä Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Vertaus palveli juuri tätä tarkoitusta paremmin kuin pelkkä suora väittämä.
Vertaukset myös jäivät mieleen
Hyvä vertaus ei katoa nopeasti. Sen kuva jää sisimpään elämään. Kylväjä, sinapinsiemen, hapate, kadonnut lammas — nämä elävät ihmisessä pitkään. Urantia-kirja sanoo, että vertauksen etuna on myös se, että myöhemmin elämässä vastaan tulevat tutut tilanteet voivat palauttaa opetetun totuuden mieleen
Tämä tekee vertauksista ajattomia. Ne eivät ole vain hetken puheita, vaan siemeniä, jotka voivat alkaa itää vasta paljon myöhemmin.
Tiivistettynä
Jos tämän kaiken tiivistää yhteen lauseeseen, voisi sanoa näin:
Jeesus puhui vertauksin, koska vertaus tavoittaa ihmisen ulkoisen kuulon lisäksi myös hänen sisäisen näkönsä.
Se opettaa lempeästi.
Se kutsuu ajattelemaan.
Se auttaa vilpitöntä etsijää löytämään.
Se kiertää ennakkoluulojen kovuuden.
Ja se jättää totuuden elämään ihmisen sisimpään.
Urantia-kirjan valossa vertaus ei siis ollut Jeesukselle sivukeino, vaan yksi hänen mestarillisimmista opetustavoistaan. Hän ei vain halunnut, että ihmiset kuulevat sanansa. Hän halusi, että he oivaltavat ne.
Lue Urantia-kirjaa -> https://urantiakirja.fi/kirja/fi/