Kiltti tyttö ja kiva mies – sama pelko, eri tarina
Me puhumme usein “kivoista miehistä”. Mutta saman kolikon toinen puoli on “kiltti tyttö”.
Molempien tarina alkaa samasta juuresta: pelosta, ettei omana itsenään riitä.
Mutta tämä pelko näkyy eri tavoin.
👩 Kiltille tytölle on opetettu, että kiltteys on hyve.
Että pitää pärjätä, sopeutua ja selvitä.
Että viha, rajat ja halut ovat liikaa.
Naisille kiltteyttä ei ole vain siedetty, sitä on opetettu ja jopa palkittu. Ei ole sattumaa, että niin moni hakeutuu hoiva-aloille: sairaaloihin, kouluihin, lastenhoitoon.
Ammatteihin, joissa arvostetaan venymistä, hoivaamista ja joustamista.
Ja usein sama rooli jatkuu myös kotona – nainen on se, joka laittaa itsensä viimeiseksi, jotta muiden tarpeet tulisivat hoidetuksi.
Arjessa tämä näkyy siten, että nainen sanoo helpommin:
“Voin jäädä ylitöihin,” vaikka on jo uupunut.
Tai hän suostuu ystävän pyyntöön, vaikka oma jaksaminen on lopussa.
Koska pelko on sama: “jos en jousta, jos en veny, minut hylätään.”
👨 Kivalle miehelle taas on opetettu, että hänestä pidetään silloin, kun hän ei tuo itseään näkyväksi.
Kun hän sanoo aina: “päätä sinä, mulle käy kaikki.”
Kun hän muokkautuu toisten odotuksiin.
Ulospäin hän on täydellinen, mutta sisällä tyhjyys kasvaa.
Ja lopulta kumppani jää yksin sen näkymättömyyden kanssa.
Kummassakin on sama tarina, mutta vivahteet ovat erilaiset.
Kiltti tyttö sulkee itsensä, ettei tulisi torjutuksi.
Kiva mies häivyttää itsensä, ettei jäisi yksin.
Urantia-kirja muistuttaa, että todellinen arvo ei perustu muiden hyväksyntään vaan siihen, että jokainen ihminen on Jumalan rakastama lapsi. Jokaisessa meissä on jumalallinen kipinä, joka ei vaadi meitä miellyttämään muita, vaan rohkaisee meitä olemaan oma todellinen itsemme.
”Ihmisen arvo ei riipu hänen asemastaan eikä hänen saavutuksistaan, vaan hänen halustaan olla Jumalan kaltainen.”
Kun kiltti tyttö ja kiva mies oppivat kuulemaan sydämessään tätä jumalallista ääntä, pelon tilalle alkaa kasvaa luottamus: minä riitän tällaisena kuin olen.
Se on tie eheyteen – ja aitoon rakkauteen, joka ei perustu häivyttämiseen eikä itsensä uhraamiseen, vaan siihen että ihminen seisoo rohkeasti omana itsenään Jumalan valossa.