Tässä minun ajatuksia. Osittain vähän toistoa…
En ole kovin paljon lukenut Raamattua itse, joten minulla ei ole mitään varsinaista vastustavaa pohjaa, joka perustuisi siihen.
Kaikki niin sanotut opit ja ohjeet olen saanut seurakunnan leireiltä ja raamattutunneilta – ja niistäkin on jo kauan.
Rehellisesti sanottuna Urantia-kirjan alku on raskas eikä kovin kutsu lukemaan pidemmälle.
Siinä puhutaan sfääreistä, paikallisuniversumeista, Luoja-Pojista, planeettajärjestelmistä, keskusuniversumista, superuniversumeista jne.
Mitä ihmettä tää oikein on?
Eikö sana “universumi” jo sisällä kaiken? Mitä tämä kirja oikein höpisee? Onko tämä jotain fantasiaa?
Jos ei ole valmiiksi vähän avoin (kuten lapsi), kirja menee monella kiinni heti alkuunsa.
Kannattaako Urantia-kirjaa aloittaa heti lukemaan alusta?
Olisiko Osa IV – Jeesuksen elämä ja opetukset – parempi lähtökohta, jos alku tuntuu liian haastavalta?
Itse ainakin luen sitä ensin. Näin vähän niin kuin pohdittiin tässä.
Raamattua lukeneet pitävät Urantia-kirjaa harhaoppina, koska Raamattu on heille ainoa Jumalan sana. Jos näin uskoo, siitä on vaikea päästä yli.
Mutta Jumala ei asu missään kirjassa – Isä asuu meissä. Et voi suunnitella löytäväsi Jumalaa. Näin minua nyt ohjataan.
Jumalaa ei voi etsimällä löytää, hänet pitää ottaa vastaan. Ja se onkin sitten toinen temppu se.
Jokainen tarvitsee tiellään tukea, neuvoja, rakkautta, ymmärrystä ja ohjausta.
Jokaisen täytyy löytää usko itse – mutta samalla kukaan ei ole tarkoitettu löytämään sitä yksin.
Usko syntyy sydämessä, kasvaa yhteydessä ja tarvitsee tukea. Se on henkilökohtainen matka, mutta ei yksinäinen matka.
“Minä uskon – auta minua epäuskossani.”
Rakkaus tulee niiden luo ja heille, jotka siihen uskovat. And that’s the way it is.
