Uuden tarinan raivaaminen
Oletko koskaan pohtinut, että mielesi etsii jatkuvasti todisteita siitä, että lapsuudessa syntyneet uskomukset ovat totta?
Valitettavasti negatiiviset tarinat löytävät vahvistusta usein nopeammin kuin positiiviset.
Jos lapsena opit tarinan:
- ”Olen näkymätön.”
- ”Minun pitää miellyttää, jotta kelpaan.”
- ”Jään aina yksin.”
…siitä tuli osa hermostosi ja psyykesi oletusta. Aikuisena etsit huomaamattasi tilanteita ja ihmisiä, jotka vahvistavat tätä tarinaa – vaikka se satuttaa.
Miksi? Koska tuttu tuntuu turvalliselta, vaikka se olisi myrkkyä.
Urantia-kirja muistuttaa meitä, että mieli on Jumalan lahja, mutta sen käyttö on meidän vastuullamme. Ajatukset voivat sitoa meidät vanhoihin pelkoihin tai vapauttaa meidät kohti sielun todellista kutsumusta.
“Totuus vapauttaa ihmisen, mutta vain siinä määrin kuin hän sitä rakastaa ja elää sen mukaan.”
Aivot vihaavat epävarmuutta enemmän kuin kipua
Ja juuri siksi todellinen muutos alkaa ravistella, kun alat kyseenalaistaa omaa tarinaasi:
“Entä jos en olekaan se, jonka olen aina uskonut olevani?”
Mutta tässä on haaste: aivot eivät ymmärrä kieltolauseita. Jos toistat: “En ole epäonnistuja”, mieli kuulee vain sanan epäonnistuja.
Se on sama kuin jos sanon: älä ajattele punaista ämpäriä – ja se on ainut asia, mitä ajattelet.
Siksi itsensä ”korjaaminen” ei toimi, jos pohjana on kielteinen komento. Me emme voi rakentaa uutta identiteettiä vanhan pelon varaan.
Metsäpolkujen laki
Se on kuin metsäpolku.
Mitä useammin sitä kuljet, sitä selkeämmäksi ja helpommaksi se muuttuu.
Uuden polun raivaaminen taas on raskasta, täynnä risuja, juurakoita ja mutaa.
Aivot yrittävät joka kerta houkutella sinua takaisin vanhalle reitille.
Mutta jos jatkat, vaikka polvet olisivat ruvella ja tekisi mieli luovuttaa, vanha polku alkaa hiljalleen metsittyä.
Jonain päivänä huomaat, että uusi polku kantaa jo melkein itsestään.
Urantia-kirja opettaa, että sielu vahvistuu jokaisella päätöksellä, joka ohjaa sinut kohti totuutta, kauneutta ja hyvyyttä. Uusi polku ei ole vain psykologinen tapa – se on hengellinen kasvuaskel, jossa yhteistyö sisäisen Jumalan osasen, Ajatuksensuuntaajan, kanssa voimistuu.
Kuka minä olen ilman kipuani?
Ja lopulta kysymys kuuluu:
Kuka minä olen ilman tätä oiretta?
Kuka minä olen ilman tätä kipua, ahdistusta tai masennusta – jos ne ovat olleet osa minua koko elämäni?
Urantia-kirja vastaa:
Sinä olet Jumalan lapsi, jonka arvo ei riipu menneistä tarinoista.
Todellinen identiteettisi löytyy siitä, että olet ikuinen olento matkalla kohti täydellisyyttä.
Monille tämä kysymys pelottaa enemmän kuin nykyinen kipu.
Mutta juuri siellä – rohkeudessa kohdata todellinen minuus – on vapaus.