-
Esipuhe
-
Luku 1 Universaalinen Isä
-
Luku 2 Jumalan olemus
-
Luku 3 Jumalan attribuutit
-
Luku 4 Jumalan suhde maailmankaikkeuteen
-
Luku 5 Jumalan suhde yksilöön
-
Luku 6 Iankaikkinen Poika
-
Luku 7 Iankaikkisen Pojan suhde maailmankaikkeuteen
-
Luku 8 Ääretön Henki
-
Luku 9 Äärettömän Hengen suhde maailmankaikkeuteen
-
Luku 10 Paratiisin-Kolminaisuus
- Paratiisin-Kolminaisuus
- 1. Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen minuuden jakaminen
- 2. Jumaluuden personoituminen
- 3. Jumaluuden kolme persoonaa
- 4. Jumaluuden kolminaisuusunioni
- 5. Kolminaisuuden toiminnot
- 6. Kolminaisuuden Stationaariset Pojat
- 7. Korkeimmuuden harjoittama ylivalvonta
- 8. Finiittisen tuolla puolen vaikuttava kolminaisuus
-
Luku 11 Ikuinen Paratiisin Saari
-
Luku 12 Universumien universumi
-
Luku 13 Paratiisin pyhät sfäärit
-
Luku 14 Keskus- ja jumalallinen universumi
-
Luku 15 Seitsemän superuniversumia
- Seitsemän superuniversumia
- 1. Superuniversumien avaruustaso
- 2. Superuniversumien organisaatio
- 3. Orvontonin superuniversumi
- 4. Tähtisumut – universumien esivanhemmat
- 5. Taivaankappaleiden alkuperä
- 6. Avaruuden sfäärit
- 7. Arkkitehtoniset sfäärit
- 8. Energian kontrolli ja säätely
- 9. Superuniversumien piirit
- 10. Superuniversumien hallitsijat
- 11. Neuvotteleva edustajakokous
- 12. Korkeimmat tuomioistuimet
- 13. Sektorihallitukset
- 14. Seitsemän superuniversumin tarkoitukset
-
Luku 16 Seitsemän Valtiashenkeä
- Seitsemän Valtiashenkeä
- 1. Suhde kolmiyhteiseen Jumaluuteen
- 2. Suhde Äärettömään Henkeen
- 3. Valtiashenkien identiteetti ja erilaisuus
- 4. Valtiashenkien ominaisuudet ja toiminnat
- 5. Suhde luotuihin
- 6. Kosminen mieli
- 7. Moraali, hyve ja persoonallisuus
- 8. Urantia-persoonallisuus
- 9. Ihmisen tietoisuuden reaalisuus
-
Luku 17 Korkeimpien Henkien seitsemän ryhmää
-
Luku 18 Korkeimmat Kolminaisuuspersoonallisuudet
-
Luku 19 Rinnasteiset kolminaisuusperäiset olennot
-
Luku 20 Jumalan Paratiisin-Pojat
- Jumalan Paratiisin-Pojat
- 1. Taivaasta laskeutuvat Jumalan Pojat
- 2. Hallinnolliset Pojat
- 3. Oikeudelliset toimet
- 4. Hallinnolliset tehtäväkäynnit
- 5. Jumalan Paratiisin-Poikien lahjoittautuminen
- 6. Lahjoittautumiset kuolevaisen hahmossa
- 7. Kolminaisuuden Opettaja-Pojat
- 8. Daynaalien paikallisuniversumipalvelu
- 9. Daynaalien planetaarinen palvelu
- 10. Paratiisin-Poikien yhteispalvelu
-
Luku 21 Paratiisin Luoja-Pojat
-
Luku 22 Kolminaistetut Jumalan Pojat
- Kolminaistetut Jumalan Pojat
- 1. Kolminaisuuden syleilemät Pojat
- 2. Voimalliset Sanansaattajat
- 3. Korkea-arvoiset
- 4. Nimettömät ja Numerottomat
- 5. Kolminaistetut Suojelijat
- 6. Kolminaistetut Lähettiläät
- 7. Kolminaistamisen tekniikka
- 8. Luotujen kolminaistamat Pojat
- 9. Taivaalliset Vartijat
- 10. Ylhäisten Poikien Avustajat
-
Luku 23 Yksinäiset Sanansaattajat
-
Luku 24 Äärettömän Hengen korkeammat persoonallisuudet
-
Luku 25 Avaruuden Sanansaattajajoukot
-
Luku 26 Keskusuniversumin hoivaavat henget
- Keskusuniversumin hoivaavat henget
- 1. Hoivaavat henget
- 2. Voimalliset supernafit
- 3. Kolmannen asteen supernafit
- 4. Toisen asteen supernafit
- 5. Pyhiinvaeltajien auttajat
- 6. Korkeimmuuden oppaat
- 7. Kolminaisuuden oppaat
- 8. Pojan löytäjät
- 9. Isän oppaat
- 10. Neuvonantajat ja neuvojat
- 11. Levon täydentäjät
-
Luku 27 Ensi asteen supernafien toiminta
-
Luku 28 Superuniversumien hoivaavat henget
-
Luku 29 Universumivoiman ohjaajat
-
Luku 30 Suuruniversumin persoonallisuudet
-
Luku 31 Lopullisuuden Saavuttajakunta
- Lopullisuuden Saavuttajakunta
- 1. Havonan syntyperäisasukkaat
- 2. Gravitaatiosanansaattajat
- 3. Kunnialla kruunatut kuolevaiset
- 4. Adoptoidut serafit
- 5. Kunnialla kruunatut Aineelliset Pojat
- 6. Kunnialla kruunatut keskiväliolennot
- 7. Valon Evankelistat
- 8. Transsendentaalit
- 9. Kokonaisuniversumin Arkkitehdit
- 10. Löytöretki perimmäisyyteen
-
Luku 32 Paikallisuniversumien kehitys
-
Luku 33 Paikallisuniversumin hallinto
-
Luku 34 Paikallisuniversumin Äiti-Henki
-
Luku 35 Jumalan paikallisuniversumipojat
-
Luku 36 Elämänkantajat
-
Luku 37 Paikallisuniversumin persoonallisuudet
- Paikallisuniversumin persoonallisuudet
- 1. Universumiauttajat
- 2. Loistavat Iltatähdet
- 3. Arkkienkelit
- 4. Korkeimmat Avustajat
- 5. Pääkomissionaarit
- 6. Taivaalliset Valvojat
- 7. Mansiomaailman Opettajat
- 8. Tehtävään määrättyjen korkeampien henkien yhteisöt
- 9. Paikallisuniversumin vakinaiset kansalaiset
- 10. Paikallisuniversumin muita olentoryhmiä
-
Luku 38 Paikallisuniversumin hoivaavat henget
-
Luku 39 Serafien armeijakunnat
-
Luku 40 Ylösnousemukselliset Jumalan pojat
- Ylösnousemukselliset Jumalan pojat
- 1. Evolutionaariset serafit
- 2. Ylösnousevat Aineelliset Pojat
- 3. Taivaaseen otetut keskiväliolennot
- 4. Personoidut Suuntaajat
- 5. Ajallisuuden ja avaruuden kuolevaiset
- 6. Jumalan uskonpojat
- 7. Isään fuusioituneet kuolevaiset
- 8. Poikaan fuusioituneet kuolevaiset
- 9. Henkeen fuusioituneet kuolevaiset
- 10. Ylösnousemuksen määränpäät
-
Luku 41 Paikallisuniversumin fyysiset aspektit
- Paikallisuniversumin fyysiset aspektit
- 1. Nebadonin voimakeskukset
- 2. Satanian fyysiset valvojat
- 3. Tähtikumppanimme
- 4. Aurinkojen tiheys
- 5. Aurinkosäteily
- 6. Kalsium – avaruuden vaeltaja
- 7. Aurinkoenergian lähteet
- 8. Aurinkoenergian reaktiot
- 9. Aurinkojen stabiliteetti
- 10. Asuttujen maailmojen alkuperä
-
Luku 42 Energia – mieli ja aine
- Energia – mieli ja aine
- 1. Paratiisin vahvuudet ja energiat
- 2. Universaaliset ei-hengelliset energiajärjestelmät (fyysiset energiat)
- 3. Aineen luokittelu
- 4. Energian ja aineen transmutaatiot
- 5. Aaltoenergian ilmenemät
- 6. Ultimatonit, elektronit ja atomit
- 7. Atominen aine
- 8. Atomin koossapysyvyys
- 9. Luonnonfilosofia
- 10. Universaaliset ei-hengelliset energiajärjestelmät (aineelliset mielijärjestelmät)
- 11. Maailmankaikkeuden mekanismit
- 12. Hahmo ja muoto – mielen hallitsevuus
-
Luku 43 Konstellaatiot
-
Luku 44 Taivaalliset taidetyöntekijät
-
Luku 45 Paikallisjärjestelmän hallinto
-
Luku 46 Paikallisjärjestelmän päämaja
-
Luku 47 Seitsemän mansiomaailmaa
-
Luku 48 Morontiaelämä
-
Luku 49 Asutut maailmat
-
Luku 50 Planeettaprinssit
-
Luku 51 Planetaariset Aatamit
-
Luku 52 Planetaariset kuolevaisten aikakaudet
- Planetaariset kuolevaisten aikakaudet
- 1. Alkukantainen ihminen
- 2. Planeettaprinssin jälkeinen ihminen
- 3. Aatamin jälkeinen ihminen
- 4. Hallinnollisen Pojan jälkeinen ihminen
- 5. Lahjoittautuneen Pojan jälkeinen ihminen
- 6. Lahjoittautumisen jälkeinen aikakausi Urantialla
- 7. Opettaja-Pojan jälkeinen ihminen
-
Luku 53 Luciferin kapina
-
Luku 54 Luciferin kapinaan liittyvät ongelmat
-
Luku 55 Valon ja elämän sfäärit
- Valon ja elämän sfäärit
- 1. Morontiatemppeli
- 2. Kuolema ja taivaaseenotto
- 3. Kultaiset aikakaudet
- 4. Hallinnolliset uudelleenjärjestelyt
- 5. Aineellisen kehityksen lakikorkeus
- 6. Yksittäinen kuolevainen
- 7. Ensimmäinen eli planetaarinen vaihe
- 8. Toinen eli järjestelmävaihe
- 9. Kolmas eli konstellaatiovaihe
- 10. Neljäs eli paikallisuniversumivaihe
- 11. Pien- ja suursektorivaiheet
- 12. Seitsemäs eli superuniversumivaihe
-
Luku 56 Universaalinen ykseys
- Universaalinen ykseys
- 1. Fyysinen koordinointi
- 2. Älyllinen ykseys
- 3. Hengellinen yhdistyminen
- 4. Persoonallisuuden yhdistyminen
- 5. Jumaluuden ykseys
- 6. Evolutionaarisen Jumaluuden yhdistyminen
- 7. Universaaliset evoluution seurausilmiöt
- 8. Korkein yhdistäjä
- 9. Universaalisen Absoluutin ykseys
- 10. Totuus, kauneus ja hyvyys
-
Luku 57 Urantian alkuperä
- Urantian alkuperä
- 1. Andronoverin tähtisumu
- 2. Ensimmäinen tähtisumuvaihe
- 3. Toinen tähtisumuvaihe
- 4. Kolmas ja neljäs vaihe
- 5. Monmatian – Urantian aurinkokunnan – synty
- 6. Aurinkokuntavaihe – Planeettojen muodostumisvaihe
- 7. Meteoriajanjakso – Vulkaaninen aikakausiPlaneetan alkuvaiheen ilmakehä
- 8. Maankuoren asettuminenMaanjäristysten aikakausiMaailman valtameri ja ensimmäinen manner
-
Luku 58 Elämän juurruttaminen Urantialle
-
Luku 59 Elämän merellisen muodon aikakausi Urantialla
- Elämän merellisen muodon aikakausi Urantialla
- 1. Matalien merien varhainen merieliöstöTrilobiittien aikakausi
- 2. Ensimmäinen mantereisten tulvien vaiheSelkärangattomien eläinten aikakausi
- 3. Toinen suuri tulvien vaiheKorallikausi – Lonkerojalkaisten aikakausi
- 4. Suuri maankohoamisen vaiheMaalla elävän kasvikunnan ajanjaksoKalojen aikakausi
- 5. Maankuoren siirrosvaiheSaniaismetsien hiiltymisjaksoSammakoiden aikakausi
- 6. Ilmastollinen siirtymävaiheSiemenkasvien ajanjaksoBiologisten koettelemusten aikakausi
-
Luku 60 Urantia maaeliöstön varhaiskaudella
-
Luku 61 Nisäkkäiden aikakausi Urantialla
- Nisäkkäiden aikakausi Urantialla
- 1. Mannerten uusi kuivanmaan kausi Varhaisnisäkkäiden aikakausi
- 2. Viimeisin tulvehtimisvaihePitemmälle edistyneiden nisäkkäiden aikakausi
- 3. Nykyisten vuorten muodostumisvaihe Elefantin ja hevosen aikakausi
- 4. Viimeisin mannerten kohoamisvaihe viimeinen suuri nisäkkäiden vaelluskausi
- 5. Ensimmäinen jääkausi
- 6. Alkukantainen ihminen jääkaudella
- 7. Jääkauden jatkuminen
-
Luku 62 Alkuihmisen kantarodut
-
Luku 63 Ensimmäinen ihmisperhe
-
Luku 64 Evolutionaariset värilliset rodut
-
Luku 65 Evoluution valvonta
- Evoluution valvonta
- 1. Elämänkantajien tehtävät
- 2. Evoluution sisältämät näköalat
- 3. Evoluution vaaliminen
- 4. Uusien urien aukominen Urantialla
- 5. Elollisuuden kehityksen kohtaamat hankaluudet
- 6. Elollisuuden kehittämisen menetelmät
- 7. Evolutionaariset mielen tasot
- 8. Evoluutio ajan ja avaruuden näkökulmasta
-
Luku 66 Urantian Planeettaprinssi
-
Luku 67 Planeetan kapina
-
Luku 68 Sivilisaation sarastus
-
Luku 69 Ihmisen perusinstituutiot
-
Luku 70 Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitys
- Ihmisperäisen hallitusjärjestelmän kehitys
- 1. Sodan syntyhistoria
- 2. Sodan yhteiskunnallinen arvo
- 3. Ihmisen ensimmäiset yhteenliittymät
- 4. Sukukunnat ja heimot
- 5. Hallitusjärjestelmän alkuvaiheet
- 6. Monarkkinen hallitusmuoto
- 7. Alkuaikojen klubit ja salaseurat
- 8. Yhteiskuntaluokat
- 9. Ihmisoikeudet
- 10. Oikeuden kehitys
- 11. Lait ja oikeusistuimet
- 12. Hallintovallan jako
-
Luku 71 Valtion kehittyminen
-
Luku 72 Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmä
- Erään naapuriplaneetan hallitusjärjestelmä
- 1. Mannerkansakunta
- 2. Poliittinen järjestelmä
- 3. Kotielämä
- 4. Opetusjärjestelmä
- 5. Tuotantotoiminnan organisaatio
- 6. Vanhuusvakuutus
- 7. Verotus
- 8. Erikoiskorkeakoulut
- 9. Yleisen äänioikeuden rakenne
- 10. Menettely rikollisuuden suhteen
- 11. Sotilaallinen valmius
- 12. Muut kansakunnat
-
Luku 73 Eedenin Puutarha
-
Luku 74 Aatami ja Eeva
-
Luku 75 Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensa
-
Luku 76 Toinen Puutarha
-
Luku 77 Keskiväliolennot
-
Luku 78 Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeen
-
Luku 79 Andiittien leviäminen itämaihin
-
Luku 80 Andiittien leviäminen länsimaihin
- Andiittien leviäminen länsimaihin
- 1. Adamiitit saapuvat Eurooppaan
- 2. Ilmastolliset ja geologiset muutokset
- 3. Cro-Magnonin sininen ihminen
- 4. Andiitit tunkeutuvat Eurooppaan
- 5. Andiitit valloittavat Pohjois-Euroopan
- 6. Andiitit Niilin varsilla
- 7. Välimeren saarten andiitit
- 8. Tonavan andoniitit
- 9. Kolme valkoista rotua
-
Luku 81 Nykysivilisaation kehittyminen
-
Luku 82 Avioliiton kehitys
-
Luku 83 Avioliittoinstituutio
-
Luku 84 Avioliitto ja perhe-elämä
- Avioliitto ja perhe-elämä
- 1. Alkukantaiset pariliitot
- 2. Alkuaikojen äitivaltainen perhe
- 3. Isävaltainen perhe
- 4. Naisen asema alkuaikojen yhteiskunnassa
- 5. Nainen kehittyvien tapasääntöjen kohteena
- 6. Miehen ja naisen välinen kumppanuus
- 7. Perhe-elämän ihanteet
- 8. Halujen tyydyttämiseen sisältyvät vaarat
-
Luku 85 Palvonnan alkujuuret
-
Luku 86 Uskonnon varhaiskehitys
-
Luku 87 Aavekultit
-
Luku 88 Fetissit, taikakalut ja magia
-
Luku 89 Synti, uhri ja sovitus
-
Luku 90 Shamanismi – poppamiehet ja papit
-
Luku 91 Rukoilun kehityshistoria
- Rukoilun kehityshistoria
- 1. Alkukantainen rukous
- 2. Rukoilun kehittyminen
- 3. Rukous ja toinen minä
- 4. Eettinen rukoilu
- 5. Rukouksen sosiaaliset heijastusvaikutukset
- 6. Rukouksen vaikutuspiiri
- 7. Mystiikka, hurmio ja henkeytyminen
- 8. Rukoilu henkilökohtaisena kokemuksena
- 9. Tuloksellisen rukoilun ehdot
-
Luku 92 Uskonnon myöhempi kehitys
-
Luku 93 Makiventa Melkisedek
- Makiventa Melkisedek
- 1. Makiventan inkarnoituminen
- 2. Saalemin viisas
- 3. Melkisedekin opetukset
- 4. Saalemin uskonto
- 5. Abrahamin valitseminen
- 6. Melkisedekin liittosopimus Abrahamin kanssa
- 7. Melkisedekin lähetyssaarnaajat
- 8. Melkisedekin lähtö
- 9. Melkisedekin lähdön jälkeen
- 10. Makiventa Melkisedekin nykyinen asema
-
Luku 94 Melkisedekin opetusten vaikutus itämailla
- Melkisedekin opetusten vaikutus itämailla
- 1. Saalemin opetukset vedalaisessa Intiassa
- 2. Brahmalaisuus
- 3. Brahmalainen filosofia
- 4. Hindulainen uskonto
- 5. Kiinassa käyty kamppailu totuuden puolesta
- 6. Lao-tse ja Konfutse
- 7. Gautama Siddhartha
- 8. Buddhalainen usko
- 9. Buddhalaisuuden leviäminen
- 10. Tiibetin uskonto
- 11. Buddhalainen filosofia
- 12. Buddhalaisuuden jumalakäsitys
-
Luku 95 Melkisedekin opetusten vaikutus Levantissa
-
Luku 96 Jahve – heprealaisten Jumala
-
Luku 97 Jumalakäsityksen kehitys heprealaisten keskuudessa
-
Luku 98 Melkisedekin opetusten vaikutus länsimaissa
-
Luku 99 Uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset kysymykset
-
Luku 100 Uskonto ihmisen kokemuksessa
-
Luku 101 Uskonnon todellinen luonne
- Uskonnon todellinen luonne
- 1. Aito uskonto
- 2. Uskonnon tosiasia
- 3. Uskonnon tunnusmerkit
- 4. Ilmoitusta koskevat rajoitukset
- 5. Ilmoituksen avartama uskonto
- 6. Edistyvä uskonnollinen kokemus
- 7. Omakohtainen uskontofilosofia
- 8. Usko ja uskomus
- 9. Uskonto ja moraalisuus
- 10. Uskonto ihmisen vapauttajana
-
Luku 102 Uskonnollisen uskon perustukset
-
Luku 103 Uskonnollisen kokemuksen reaalisuus
-
Luku 104 Kolminaisuuskäsityksen kasvu
-
Luku 105 Jumaluus ja todellisuus
- Jumaluus ja todellisuus
- 1. Filosofinen ”MINÄ OLEN” -käsite
- 2. ”MINÄ OLEN” kolmiyhteisenä ja seitsenkertaisena
- 3. Infiniittisyyden Seitsemän Absoluuttia
- 4. Ykseys, kaksinaisuus ja kolmiyhteys
- 5. Finiittisen todellisuuden esiintuonti
- 6. Finiittisen todellisuuden seurausilmiöt
- 7. Transsendentaalien olevaistuminen
-
Luku 106 Universumin todellisuustasot
- Universumin todellisuustasot
- 1. Ensiasteinen finiittisten funktionaalien yhteenliittymä
- 2. Toisasteinen, korkeinta finiittistä edustava integraatio
- 3. Transsendentaalinen, kolmannen asteen todellisuusyhteenliittymä
- 4. Perimmäinen, neljännen asteen integroituma
- 5. Ko-absoluuttinen eli viidennen vaiheen yhteenliittymä
- 6. Absoluuttinen eli kuudennen vaiheen integroituma
- 7. Päämäärän lopullisuus
- 8. Kolminaisuuksien kolminaisuus
- 9. Eksistentiaalinen infiniittinen yhdistyminen
-
Luku 107 Ajatuksensuuntaajien alkuperä ja olemus
-
Luku 108 Ajatuksensuuntaajien tehtävä ja toiminta
-
Luku 109 Suuntaajien suhde universumin luotuihin
- Suuntaajien suhde universumin luotuihin
- 1. Suuntaajien kehitys
- 2. Omatoimiset Suuntaajat
- 3. Suuntaajien suhde eri kuolevaistyyppeihin
- 4. Suuntaajat ja ihmispersoonallisuus
- 5. Suuntaajan mielessäoloa haittaavat aineelliset tekijät
- 6. Todellisten arvojen häviämättömyys
- 7. Personoitujen Suuntaajien kohtalo
-
Luku 110 Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiin
-
Luku 111 Suuntaaja ja sielu
-
Luku 112 Persoonallisuuden eloonjääminen
-
Luku 113 Kohtalonsuojelijaserafit
-
Luku 114 Serafien planetaarinen hallitus
-
Luku 115 Korkein Olento
-
Luku 116 Kaikkivaltias Korkein
-
Luku 117 Korkein Jumala
-
Luku 118 Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruus
- Korkein ja Perimmäinen – ajallisuus ja avaruus
- 1. Ajallisuus ja ikuisuus
- 2. Omnipresenssi ja ubikviteetti
- 3. Ajallis-avaruudelliset yhteydet
- 4. Ensisijainen ja toissijainen kausaatio
- 5. Kaikkivoipaisuus ja mahdollisenmyötäisyys
- 6. Kaikkivoipaisuus ja kaikentekevyys
- 7. Kaikentietävyys ja predestinaatio
- 8. Valvonta ja ylivalvonta
- 9. Maailmankaikkeuden mekanismit
- 10. Kaitselmustoiminnot
-
Luku 119 Kristus Mikaelin lahjoittautumiset
-
Luku 120 Mikaelin lahjoittautuminen Urantialla
-
Luku 121 Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olot
- Mikaelin lahjoittautumisen aikaiset olot
- 1. Länsimaat ensimmäisellä Kristuksen jälkeisellä vuosisadalla
- 2. Juutalaiset
- 3. Tilanne ei-juutalaisten keskuudessa
- 4. Ei-juutalainen filosofia
- 5. Ei-juutalaiset uskonnot
- 6. Heprealainen uskonto
- 7. Juutalaiset ja ei-juutalaiset
- 8. Aikaisemmin laaditut kirjalliset esitykset
-
Luku 122 Jeesuksen syntymä ja vauvaikä
-
Luku 123 Jeesuksen varhaislapsuus
-
Luku 124 Jeesuksen myöhempi lapsuusikä
-
Luku 125 Jeesus Jerusalemissa
-
Luku 126 Kaksi ratkaisevan tärkeää vuotta
-
Luku 127 Nuoruusvuodet
-
Luku 128 Jeesuksen varhaismiehuus
-
Luku 129 Jeesuksen aikuisiän loppupuoli
-
Luku 130 Matkalla Roomaan
-
Luku 131 Maailman uskonnot
-
Luku 132 Roomassa vietetty aika
-
Luku 133 Paluu Roomasta
-
Luku 134 Siirtymäkauden vuodet
- Siirtymäkauden vuodet
- 1. Kolmaskymmenes vuosi (24 jKr.)
- 2. Karavaanimatka Kaspianmerelle
- 3. Urmia-luennot
- 4. Suvereenisuus – jumalallinen ja ihmisperäinen
- 5. Poliittinen suvereenisuus
- 6. Laillisuus, vapaus ja suvereenisuus
- 7. Kolmaskymmenesyhdes vuosi (25 jKr.)
- 8. Oleskelu Hermonvuorella
- 9. Odotuksen aika
-
Luku 135 Johannes Kastaja
- Johannes Kastaja
- 1. Johanneksesta tulee nasiiri
- 2. Sakariaan kuolema
- 3. Lammaspaimenen elämää
- 4. Elisabetin kuolema
- 5. Jumalan valtakunta
- 6. Johannes ryhtyy saarnaamaan
- 7. Johannes taivaltaa pohjoiseen
- 8. Jeesuksen ja Johanneksen kohtaaminen
- 9. Neljäkymmentä saarnapäivää
- 10. Johannes taivaltaa etelään
- 11. Johannes vankilassa
- 12. Johannes Kastajan kuolema
-
Luku 136 Kaste ja ne neljäkymmentä päivää
-
Luku 137 Odottelua Galileassa
-
Luku 138 Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminen
- Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminen
- 1. Lopulliset ohjeet
- 2. Kuuden apostolin valitseminen
- 3. Matteuksen ja Simonin kutsuminen
- 4. Kaksosten kutsuminen
- 5. Tuomaksen ja Juudaksen kutsuminen
- 6. Viikko teho-opetusta
- 7. Taas uusi pettymys
- 8. Kahdentoista apostolin ensimmäinen tehtävä
- 9. Viiden kuukauden koettelu
- 10. Kahdentoista apostolin organisaatio
-
Luku 139 Kaksitoista apostolia
-
Luku 140 Kahdentoista apostolin virkaanasettaminen
- Kahdentoista apostolin virkaanasettaminen
- 1. Alustavat ohjeet
- 2. Virkaanasettaminen
- 3. Virkaanasettajaissaarna
- 4. Olette maan suola
- 5. Isällinen ja veljellinen rakkaus
- 6. Virkaanasettajaispäivän ilta
- 7. Virkaanasettajaisten jälkeinen viikko
- 8. Torstai-iltapäivä järvellä
- 9. Vihkimispäivä
- 10. Vihkimisen jälkeinen ilta
-
Luku 141 Julkisen toiminnan alku
-
Luku 142 Pääsiäinen Jerusalemissa
-
Luku 143 Matka Samarian halki
-
Luku 144 Gilboalla ja Dekapoliissa
-
Luku 145 Neljä vaiheikasta päivää Kapernaumissa
-
Luku 146 Ensimmäinen Galilean-saarnamatka
-
Luku 147 Pistäytyminen Jerusalemissa
-
Luku 148 Evankelistojen koulutusta Betsaidassa
- Evankelistojen koulutusta Betsaidassa
- 1. Uusi profeettakoulu
- 2. Betsaidan sairaala
- 3. Isän asioiden toimittaminen
- 4. Pahuus, synti ja paatuneisuus
- 5. Kärsimisen tarkoitus
- 6. Kärsimisen väärinymmärtäminen –puhe Jobista
- 7. Mies, jonka käsi oli kuivettunut
- 8. Viimeinen Betsaidassa vietetty viikko
- 9. Halvaantuneen parantaminen
-
Luku 149 Toinen saarnamatka
-
Luku 150 Kolmas saarnamatka
-
Luku 151 Odottelua ja opetusta järvenrannalla
-
Luku 152 Kapernaumin kriisiin johtaneet tapahtumat
-
Luku 153 Kapernaumin kriisi
-
Luku 154 Viimeiset Kapernaumissa vietetyt päivät
-
Luku 155 Pakomatka Pohjois-Galilean halki
-
Luku 156 Oleskelu Tyyrossa ja Siidonissa
-
Luku 157 Filippuksen Kesareassa
-
Luku 158 Kirkastusvuori
-
Luku 159 Kiertomatka Dekapoliissa
-
Luku 160 Rodan Aleksandrialainen
-
Luku 161 Jatkokeskustelut Rodanin kanssa
-
Luku 162 Lehtimajanjuhla
-
Luku 163 Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset Magadanissa
- Seitsemänkymmenen opettajan virkaanasettajaiset Magadanissa
- 1. Seitsemänkymmenen virkaanasettaminen
- 2. Rikas nuorukainen ja muita henkilöitä
- 3. Keskustelu varallisuudesta
- 4. Jäähyväiset seitsemällekymmenelle
- 5. Leiri siirretään Pellaan
- 6. Seitsemänkymmenen paluu
- 7. Valmistelut viimeistä lähetysretkeä varten
-
Luku 164 Temppelin vihkimisen muistojuhla
-
Luku 165 Perean-lähetysretki alkaa
-
Luku 166 Viimeinen käynti Pohjois-Pereassa
-
Luku 167 Käynti Filadelfiassa
-
Luku 168 Lasaruksen kuolleistaherättäminen
-
Luku 169 Viimeinen opetuskerta Pellassa
-
Luku 170 Taivaan valtakunta
-
Luku 171 Matkalla Jerusalemiin
-
Luku 172 Jerusalemiin-meno
-
Luku 173 Maanantai Jerusalemissa
-
Luku 174 Tiistaiaamu temppelissä
-
Luku 175 Viimeinen temppelipuhe
-
Luku 176 Tiistai-ilta Öljymäellä
-
Luku 177 Keskiviikko – lepopäivä
-
Luku 178 Viimeinen leirillä vietetty päivä
-
Luku 179 Viimeinen ehtoollinen
-
Luku 180 Jäähyväispuhe
-
Luku 181 Viimeiset kehotukset ja varoitukset
-
Luku 182 Getsemanessa
-
Luku 183 Jeesus kavalletaan ja pidätetään
-
Luku 184 Sanhedrinin oikeusistuimen edessä
-
Luku 185 Oikeuskäsittely Pilatuksen edessä
- Oikeuskäsittely Pilatuksen edessä
- 1. Pontius Pilatus
- 2. Jeesus astuu Pilatuksen eteen
- 3. Pilatuksen toimeenpanema yksityinen kuulustelu
- 4. Jeesus Herodeksen edessä
- 5. Jeesus palaa Pilatuksen luokse
- 6. Pilatuksen viimeinen vetoomus
- 7. Viimeinen keskustelu Pilatuksen kanssa
- 8. Pilatuksen traaginen antautuminen
-
Luku 186 Hetkeä ennen ristiinnaulitsemista
-
Luku 187 Ristiinnaulitseminen
-
Luku 188 Haudassaolon aika
-
Luku 189 Kuolleistanousu
-
Luku 190 Jeesuksen morontiailmestymiset
-
Luku 191 Ilmestymiset apostoleille ja muille johtohenkilöille
-
Luku 192 Ilmestymiset Galileassa
-
Luku 193 Viimeiset ilmestymiset ja taivaaseenastuminen
-
Luku 194 Totuuden Hengen lahjoittaminen
-
Luku 195 Helluntain jälkeen
-
Luku 196 Jeesuksen usko
6. Sivilisaation ylläpitäminen
81:6.1 (906.6) Vaikka biologinen evoluutio on edennyt aina vain ylöspäin, suuri osa kulttuurisesta kehityksestä lähti kuitenkin liikkeelle Eufratinlaaksosta aaltoina, jotka ajan kuluessa kerta kerralta heikkenivät, kunnes lopulta koko puhdasrotuinen Aatamin jälkeläistö oli poistunut sieltä rikastuttamaan Aasian ja Euroopan sivilisaatioita. Täysimääräistä rotujen toisiinsa liittymistä ei kylläkään tapahtunut, mutta sen sijaan niiden sivilisaatiot sekoittuivat keskenään melkoisesti. Vähitellen kulttuuri tosiaankin levisi koko maailmaan. Ja tätä sivilisaatiota on pidettävä yllä ja vaalittava, sillä tänä päivänä ei ole olemassa mitään uusia kulttuurin lähteitä, ei mitään andiitteja, jotka voimistaisivat sivilisaation kehityksen hidasta etenemistä ja antaisivat sille puhtia.
81:6.2 (906.7) Urantialla nyt kehittymässä oleva sivilisaatio sai alkunsa seuraavista tekijöistä, joille se myös rakentuu:
81:6.3 (906.8) 1. Luonnonolot. Aineellisen sivilisaation luonne ja laajuus määräytyvät suurelta osin saatavilla olevien luonnonvarojen perusteella. Ilmasto, sääolot ja monet muut fyysiset olosuhteet ovat kulttuurin kehitykseen vaikuttavia tekijöitä.
81:6.4 (907.1) Andiittien aikakauden alussa koko maailmassa oli vain kaksi laajaa, viljavaa ja esteetöntä metsästysaluetta. Toinen oli Pohjois-Amerikassa, ja se oli intiaanien hallussa; toinen oli Turkestanin pohjoispuolella, ja sitä piti osittain hallussaan muuan andoniittis-keltainen rotu. Korkeamman kulttuurin kehittymiseen Lounais-Aasiassa ratkaisevasti vaikuttaneet tekijät olivat rotu ja ilmasto. Andiitit olivat suurenmoinen kansa, mutta heidän sivilisaationsa suunnan määräytymiseen ratkaisevasti vaikuttanut tekijä oli Iranin, Turkestanin ja Sinkiangin paheneva kuivuus. Se pakotti heidät keksimään ja omaksumaan uusia ja edistyneitä menetelmiä elannon pusertamiseksi yhä hedelmättömämmiksi muuttuvista maistaan.
81:6.5 (907.2) Mantereiden keskinäinen asema ja muut alueiden sijainnilliset tekijät vaikuttavat suuresti siihen, vallitseeko sota vai rauha. Varsin harvoilla urantialaisilla on koskaan ollut yhtä suotuisaa tilaisuutta jatkuvaan ja rikkumattomaan kehitykseen kuin on ollut Pohjois-Amerikan kansoilla, joita suuret valtameret suojelevat käytännöllisesti katsoen joka puolelta.
81:6.6 (907.3) 2. Reaalipääoma. Kulttuuria ei koskaan kehitetä köyhyyden oloissa; vapaa-aika on sivilisaation edistymisen olennainen edellytys. Yksilö voi aineellisen varallisuuden puuttuessakin hankkia moraalista ja hengellistä arvoa omaavan luonteen, mutta kulttuurisivilisaatio syntyy vasta sellaisista aineellista vaurautta osoittavista olosuhteista, jotka suosivat vapaa-aikaa, johon vielä liittyy eteenpäinpyrkimisen halu.
81:6.7 (907.4) Alkukantaisuuden aikana elämä oli Urantialla vakava ja totinen asia. Ja juuri tästä yhtämittaisesta kamppailusta ja loputtomasta uurastuksesta päästäkseen ihmiskunta oli alituiseen ajautumassa kohti tropiikin miellyttävää ilmastoa. Vaikka nämä lämpimämmät asuinvyöhykkeet tarjosivatkin kiihkeään olemassaolotaisteluun tiettyä helpotusta, nämä tällä tavoin helpompia oloja etsineet rodut ja heimot eivät silti useinkaan käyttäneet ansaitsematonta vapaa-aikaansa sivilisaation edistämiseen. Sosiaalinen edistys on poikkeuksetta saanut alkunsa niiden rotujen ajatuksista ja suunnitelmista, jotka ovat järkiperäisen uurastuksensa avulla oppineet ottamaan elantonsa maasta vähemmin ponnistuksin ja lyhennetyin työpäivin ja jotka tällä keinoin ovat kyenneet nauttimaan ylimääräisestä, hyvin ansaitusta ja antoisasta vapaa-ajasta.
81:6.8 (907.5) 3. Tieteellinen tieto. Sivilisaation aineellisten puolien on aina odotettava tieteellisen tiedon kertymistä. Siitä kun jousi ja nuoli oli keksitty ja eläimiä alettu käyttää voimanlähteenä, kesti vielä kauan, ennen kuin ihminen oppi valjastamaan käyttöönsä tuuli- ja vesivoiman, minkä jälkeen seuraavana vaiheena oli höyryvoiman ja sähkön käyttöönotto. Mutta sivilisaation käyttämät työvälineet paranivat vähitellen. Kankaankudontaa, keramiikanvalmistusta, eläintenkesyttämistä ja metallinmuokkausta seurasi kirjoittamisen ja kirjanpainannan aikakausi.
81:6.9 (907.6) Tieto on valtaa. Keksiminen kulkee aina maailmanmitassa tapahtuvan kulttuurikehityksen nopeutumisen edellä. Painokoneesta hyötyivät kaikkein eniten tiede ja keksiminen, ja kaikkien näiden kulttuuri- ja keksimistoimintojen keskinäinen vuorovaikutus on lisännyt kulttuurin etenemisvauhtia valtavasti.
81:6.10 (907.7) Tiede opettaa ihmistä puhumaan uutta matematiikan kieltä ja harjaannuttaa hänen ajatuksensa tiukkaan täsmällisyyteen. Eliminoimalla erheen tiede vakauttaa myös filosofiaa, samalla kun se taikauskoa hävittämällä puhdistaa uskontoa.
81:6.11 (907.8) 4. Inhimilliset voimavarat. Suuri väestömäärä on sivilisaation leviämisen välttämätön edellytys. Ellei muiden tekijöiden suhteen esiinny mitään eroja, niin väekkäämpi kansanheimo hallitsee vähälukuisemman rodun sivilisaatiota. Ellei kansakunta siis onnistu kasvattamaan väkimääräänsä tiettyyn pisteeseen asti, kansallisen päämäärän täysimittainen toteutuminen estyy; mutta väestömäärän edelleen kasvaessa tulee vastaan piste, jonka jälkeen kasvun jatkuminen merkitsee itsemurhaa. Väestömäärän kasvu ihmisen ja maan välisen suhdeluvun mukaista ihannemäärää suuremmaksi merkitsee joko elintason laskua tai välitöntä aluerajojen laajentamista rauhanomaisen tunkeutumisen tai sotilaallisen valloituksen, väkisin tapahtuvan valtaamisen keinoin.
81:6.12 (908.1) Sodan tuhot aina välillä teitä kauhistuttavat, mutta teidän tulisi käsittää, että on välttämätöntä tuottaa suuria kuolevaisjoukkoja, koska ne tarjoavat runsaammat mahdollisuudet sosiaaliseen ja moraaliseen kehittymiseen. Kun hedelmällisyys siis on planeetalla voimakasta, ilmenee pian vakava liikakansoitusongelma. Useimmat asutuista maailmoista ovat pieniä. Urantia on keskikokoinen, ehkä aavistuksen verran alikokoinen. Kansallisen väkiluvun pitäminen ihannemääränsä puitteissa kohentaa kulttuuria ja ehkäisee sotaa. Viisas se kansakunta, joka tietää, milloin lakata kasvamasta.
81:6.13 (908.2) Mutta rikkaimmatkaan luonnonvarat ja kehittyneimmät mekaaniset välineet omaava maanosa ei edisty suuresti, jos sitä asuttavan väestön älykkyys on alenemaan päin. Tieto on saavutettavissa opetuksen avulla, mutta todellisen kulttuurin edellyttämän viisauden omaajiksi tullaan vain kokemuksen kautta ja synnynnäisesti älykkäiden miesten ja naisten voimin. Tällainen kansa kykenee ottamaan oppia kokemuksesta, tällaisella kansalla on mahdollisuus saavuttaa todellista viisautta.
81:6.14 (908.3) 5. Aineellisten voimavarojen merkitys. Paljon riippuu luonnonvarojen, tieteellisen tiedon, reaalipääoman ja inhimillisten potentiaalien hyväksikäytössä osoitetusta viisaudesta. Alkuaikojen sivilisaation tärkein tekijä oli yhteiskunnan viisaiden valtiaiden käyttämä pakko; alkukantaisen ihmisen korkeammantasoiset aikalaiset suorastaan sysäsivät sivilisaation ihmisen päälle. Hyvin järjestäytyneet ja muita korkeammalla tasolla olevat vähemmistöt ovat suurelta osin tätä maailmaa hallinneet.
81:6.15 (908.4) Valta ei tuo oikeutta, mutta valta kyllä tekee sen, mitä historiassa on ja mitä historiassa on ollut. Urantia on vasta hiljattain päässyt niin pitkälle, että yhteiskunta on halukas keskustelemaan vallan ja oikeuden etiikasta.
81:6.16 (908.5) 6. Kielen merkitys. Sivilisaation leviäminen joutuu odottamaan kielen kehittymistä. Elävät ja kehittyvät kielet takaavat sivistyneen ajattelun ja suunnittelun leviämisen. Kielen kehittymisessä saavutettiin alkuaikoina useita tärkeitä edistysaskeleita. Nykyisin on olemassa suuri tarve viedä kielellinen kehitys entistä pidemmälle, jotta kehittyvän ajattelun ilmaiseminen helpottuisi.
81:6.17 (908.6) Kieli kehittyi ryhmän keskinäisistä suhteista, ja kukin paikallisryhmä kehitti oman sananvaihtojärjestelmänsä. Kieli kehkeytyi eleiden, merkkien, huudahdusten, jäljittelyäänien, intonaation ja aksentin kautta myöhempien aikojen aakkostojen mukaiseksi äännejärjestelmäksi. Kieli on ihmisen suurenmoisin ja käyttökelpoisin ajattelun väline, mutta se ei päässyt kukoistamaan, ennen kuin sosiaalisten ryhmien käytössä oli edes hiukan joutoaikaa. Mieltymys kielellä leikittelemiseen kehittää uusia sanoja, slangia. Mikäli enemmistö omaksuu slangin, silloin tällainen käyttö tekee siitä yleiskieltä. Perhepiirissä herkästi heräävä ”lastenkielellä” lepertely on valaiseva esimerkki siitä, miten murteet saivat alkunsa.
81:6.18 (908.7) Kielierot ovat aina olleet suurena esteenä rauhan laajenemisen tiellä. Ennen kuin kulttuuri voi levitä kokonaisen rodun keskuuteen, kokonaiseen maanosaan tai koko maailmaan, on murteista päästävä eroon. Yleismaailmallinen kieli edistää rauhaa, turvaa kulttuurin ja lisää onnellisuutta. Jo kun jossakin maailmassa kieliä on enää muutamia, on sillä, että johtavat kulttuurikansat taitavat näitä kieliä, voimakas vaikutus maailmanlaajuisen rauhan ja hyvinvoinnin toteutumiseen.
81:6.19 (908.8) Vaikka Urantialla on edistytty kovin vähän kansainvälisen kielen kehittämisen suuntaan, toisaalta kansainvälisen kauppavaihdon aikaansaamisella on saavutettu jo paljon. Ja kaikkia näitä kansainvälisen kanssakäymisen muotoja olisi vaalittava, olipa niissä kysymys kielestä, kaupasta, taiteesta, tieteestä, kilpaurheilusta tai uskonnosta.
81:6.20 (909.1) 7. Mekaanisten laitteiden merkitys. Sivilisaation edistyminen on suoraan verrannollinen työvälineiden, koneiden ja jakelukanavien kehittymiseen ja hallussapitoon. Yhä paremmat työvälineet, nerokkaat ja tehokkaat koneet, määräävät, mikä kilpailevista ryhmistä jää jäljelle edistyvän sivilisaation kilpakentällä.
81:6.21 (909.2) Ainoa alkuaikojen maanviljelyssä käytetty energia oli ihmistyövoima. Käytiin pitkällinen kamppailu, ennen kuin ihmiset saatiin korvatuiksi härillä, sillä se ajoi ihmisiä työttömyyteen. Viimeksi kuluneina aikoina koneet ovat alkaneet syrjäyttää ihmisiä, ja jokainen tällainen edistysaskel vaikuttaa suoraan yhteiskunnan edistymiseen, sillä se vapauttaa ihmistyövoimaa arvokkaampien tehtävien suorittamiseen.
81:6.22 (909.3) Viisauden ohjaamasta tieteestä saattaa tulla ihmisen suurin sosiaalinen vapauttaja. Koneiden aikakausi voi osoittautua tuhoisaksi vain sellaiselle kansakunnalle, jonka älyllinen taso ei riitä niiden viisaiden keinojen ja terveiden menetelmien keksimiseen, joiden avulla tapahtuu onnistunut sopeutuminen siirtymävaiheen vaikeuksiin. Tällaisia vaikeuksia syntyy, kun suuret ihmismäärät menettävät yhtäkkiä työpaikkansa uudentyyppisten, työtä säästävien koneiden liian nopeasti tapahtuneen keksimisen seurauksena.
81:6.23 (909.4) 8. Soihdunkantajien luonne. Yhteiskunnallinen perintöosa antaa ihmiselle mahdollisuuden seistä kaikkien niiden harteilla, jotka ovat eläneet ennen häntä ja jotka ovat tuoneet jonkin oman antimensa saavutetun tiedon ja kulttuurin kokonaisuuteen. Koti on aina oleva perusinstituutiona siinä työssä, jolla kulttuurin soihtu siirretään seuraavalle sukupolvelle. Vapaa-ajan harrastustoiminta ja seuraelämä tulevat tässä mielessä seuraavina ja koulu tulee viimeisenä mutta monimutkaisessa ja pitkälle organisoituneessa yhteiskunnassa yhtälailla välttämättömänä.
81:6.24 (909.5) Hyönteiset syntyvät täysin kouliintuneina ja varustettuina elämää varten, tosin hyvin kapea-alaista ja puhtaasti vaistonvaraista olemassaoloa varten. Ihmisvauva on syntyessään täysin kouliintumaton. Ihmisellä on sen vuoksi valta nuoremman polven opetuksellista koulutusta säätelemällä vaikuttaa suuresti sivilisaation kehityksen suuntaan.
81:6.25 (909.6) Kahdennellakymmenennellä vuosisadalla sivilisaation edistymiseen ja kulttuurin etenemiseen eniten vaikuttavat tekijät ovat ensinnäkin maailman matkailun merkittävä lisääntyminen ja toiseksi viestintämenetelmiin tehtävät ennen näkemättömät parannukset. Mutta opetuksen koheneminen ei ole pysynyt samassa tahdissa yhteiskuntarakenteen laajenemisen kanssa. Myöskään etiikan nykyinen arvostus ei ole kehittynyt vastaamaan pelkistetymmin älyllisillä ja tieteellisillä aloilla tapahtunutta kasvua. Ja nykysivilisaatio polkee paikallaan, kun on kysymys hengellisestä kehityksestä ja koti-instituution suojelemisesta.
81:6.26 (909.7) 9. Rodun omaksumat ihanteet. Yhden sukupolven ihanteet uurtavat sitä välittömästi seuraavan jälkipolven kohtalon uomat. Yhteiskunnan soihdunkantajien laatu määrää, kulkeeko sivilisaatio eteenpäin vai taaksepäin. Yhden sukupolven kodit, kirkot ja koulut määräävät ennakolta, mihin suuntaan seuraavan sukupolven luonne kehittyy. Rodun tai kansakunnan moraalinen ja hengellinen liikevoima määrää suurelta osin tuon sivilisaation etenemisvauhdin kulttuurin alalla.
81:6.27 (909.8) Ihanteet nostavat sosiaalisen virran lähdettä ylemmäs. Eikä mikään virta nouse alkulähdettään korkeammalle, käytettiinpä minkälaista painetta tai suuntaavaa ohjailua hyvänsä. Kulttuurisivilisaation aineellisimpienkin puolien käyttövoima piilee yhteiskunnan aikaansaannoksista vähiten aineellisessa. Järki saattaa valvoa sivilisaation mekanismia, viisaus saattaa antaa sille suunnan, mutta hengellinen idealismi on se energia, joka todella vasta nostaa ja edistää ihmisten kulttuurin yhdeltä saavutustasolta toiselle.
81:6.28 (910.1) Alussa elämä oli olemassaolotaistelua; nyt se on elintasotaistelua; seuraavaksi se tulee olemaan kamppailua ajattelun laadusta eli siitä, mikä on inhimillisen olemassaolon seuraava mainen tavoite.
81:6.29 (910.2) 10. Asiantuntijoiden koordinointi. Sivilisaatiota on edistänyt suunnattomasti jo varhaisessa vaiheessa tapahtunut työnjako ja sen myöhemmin toteutunut luonnollinen seuraus: erikoistuminen. Sivilisaation menestys riippuu nyt siitä, miten tehokkaasti asiantuntijat onnistutaan koordinoimaan. Yhteiskunnan levittäytyessä yhä uusille aloille on keksittävä jokin keino saattaa erilaiset asiantuntijat keskinäiseen yhteyteen.
81:6.30 (910.3) Yhteiskunta-asioiden, taiteen, tekniikan ja teollisuuden asiantuntijat monipuolistavat ja kasvattavat jatkuvasti taitojaan ja osaamistaan. Ja tämä kykyjen erilaistuminen ja toiminnan erillistyminen tulevat lopulta heikentämään ihmisyhteisöä ja pirstomaan sen, ellei kehitetä tehokkaita menetelmiä, joilla saadaan aikaan koordinointia ja yhteistyötä. Mutta sellaisen älykkyyden, joka pystyy tällaiseen kekseliäisyyteen ja tällaiseen erikoistumiseen, pitäisi olla myös kaikin puolin pystyvä keksimään sopivat menetelmät kaikkien niiden ongelmien hallitsemiseen ja sovittelemiseen, jotka aiheutuvat keksimisen nopeasta laajenemisesta ja kulttuurin leviämisen kiihtyvästä vauhdista.
81:6.31 (910.4) 11. Työhönsijoittamiskeinot. Sosiaalisen kehityksen seuraava aikakausi on ilmenevä yhä pitemmälle menevän ja laajenevan erikoistumisen entistä parempana ja tehokkaampana yhteensovittamisena ja koordinointina. Ja työn muuttuessa yhä erikoistuneemmaksi on pakko suunnitella jokin menetelmä yksilöiden ohjaamiseksi sopivaan työpaikkaan. Koneellistuminen ei ole ainoa syy Urantian sivistyskansojen piirissä esiintyvään työttömyyteen. Talouselämän monitahoisuus samoin kuin teollisen ja ammatillisen erikoistumisen tasainen kasvu tuovat oman lisänsä työhönsijoittumisongelmiin.
81:6.32 (910.5) Ei riitä, että ihmiset koulutetaan työhön, vaan monimutkaisessa yhteiskunnassa pitää myös olla tarjolla tehokkaita työpaikan löytämiskeinoja. Ennen kuin kansalaiset koulutetaan pitkälle erikoistuneisiin menetelmiin ansaita elantonsa, heille tulisi antaa koulutusta yhden tai useamman sellaisen menetelmän osalta, joita käytetään kaikkein tavallisimmissa töissä, ammateissa tai toimissa ja joita he voisivat käyttää ollessaan tilapäisesti vailla oman erikoisalansa työtä. Mikään sivilisaatio ei selviä tilanteesta, jossa sen piirissä esiintyy pitempiä aikoja laajoja työttömien luokkia. Julkisista varoista maksettavan tuen vastaanottaminen murtaa ja turmelee aikaa myöten parhaatkin kansalaiset. Myös yksityinen hyväntekeväisyys muuttuu turmiolliseksi, kun työkykyiset kansalaiset ovat pitempään sellaisen kohteena.
81:6.33 (910.6) Tällainen pitkälle erikoistunut yhteiskunta ei suhtaudu myötämielisesti muinaiskansojen ikivanhoihin kommunaalisiin ja feodaalisiin käytäntöihin. Monet yleiset palvelut voidaan tosin mainiosti ja hyötyä tuottavalla tavalla sosialisoida, mutta pitkälle koulutettuja ja äärimmilleen erikoistuneita ihmisiä on parasta hallita jollakin älyllistä yhteistoimintaa edellyttävällä menetelmällä. Ajanmukaistettu koordinointi ja veljellinen säätely tuottavat pitkäaikaisempaa yhteistyötä kuin kommunismi tai voimakeinoihin perustuvien diktatoristen säätelyinstituutioiden käyttämät vanhanaikaisemmat ja alkeellisemmat menetelmät.
81:6.34 (910.7) 12. Yhteistyöhalukkuus. Muuan suuri este ihmisyhteisön etenemisen tiellä on ristiriita, joka vallitsee toisaalta laajempien ja sosiaalistuneempien ihmisryhmien ja toisaalta ihmiskunnan vähälukuisempien, vastahankaan asettautuneiden ja epäsosiaalisten yhteenliittymien etujen ja hyvinvoinnin välillä, yhteiskunnanvastaisista yksilöistä puhumattakaan.
81:6.35 (910.8) Mikään kansallinen sivilisaatio ei säily kauan, elleivät sen opetusmenetelmät ja uskonnolliset ihanteet herätä korkeammantyyppistä älyperäistä isänmaallisuutta ja kansallista uhrimieltä. Ellei tämänlaatuista älyperäistä isänmaallisuutta ja kulttuuriin pohjautuvaa solidaarisuutta ilmene, kaikki tällaiset kansakunnat ovat alttiita hajoamaan nurkkakuntaiseen omansa varjelemiseen ja paikalliseen oman edun tavoitteluun.
81:6.36 (911.1) Maailmanlaajuisen sivilisaation säilyminen riippuu siitä, oppivatko ihmiset elämään yhdessä ja sillä tavalla, että vallitsee rauha ja veljellisyys. Tehokkaan koordinoinnin puuttuessa teollista sivilisaatiota uhkaavat äärimmäisyyteen menevän erikoistumisen vaarat: yksitoikkoisuus, kapea-alaisuus sekä alttius epäluottamuksen ja kateuden kylvämiseen.
81:6.37 (911.2) 13. Pystyvä ja viisas johtajuus. Sivilisaatiossa on paljon, hyvin paljon sen varassa, että löytyy innostunutta ja tehokasta kuormankiskomisen henkeä. Painavaa taakkaa nostettaessa ei kymmenestä miehestä ole juurikaan enempää hyötyä kuin yhdestä, elleivät he nosta yhdessä – kaikki samalla hetkellä. Ja tällainen ryhmätyö – sosiaalinen yhteistyö – on johtajuuden varassa. Menneet ja nykyiset kulttuurisivilisaatiot ovat perustuneet siihen, että kansalaiset harjoittavat järkiperäistä yhteistyötä viisaiden ja edistyksellisten johtajien kanssa; ja aina siihen asti, kunnes ihminen kehittyy korkeammille tasoille, sivilisaatio tulee edelleenkin olemaan viisaan ja tarmokkaan johtajuuden varassa.
81:6.38 (911.3) Korkeakulttuurit syntyvät aineellisen vaurauden, älyllisen etevyyden, moraalisen arvokkuuden, sosiaalisen neuvokkuuden ja kosmisen ymmärryksen älykkäästä yhteensovittamisesta.
81:6.39 (911.4) 14. Yhteiskunnalliset muutokset. Yhteiskunta ei ole jumalallinen instituutio, pikemminkin se on asteittain etenevään kehitykseen kuuluva ilmiö; ja sivilisaation edistyminen viivästyy aina, kun sen johtajat vitkastelevat sellaisten yhteiskunnan organisaatioon kohdistuvien muutosten tekemisessä, jotka ovat aikakauden tieteellisten saavutusten tasalla pysymisen kannalta välttämättömiä. Tästä kaikesta huolimatta mitään ei tule halveksia vain siksi, että se on vanhaa; toisaalta ei myöskään mitään ideaa tulisi varauksetta omaksua vain siksi, että se on ennennäkemätön ja uusi.
81:6.40 (911.5) Ihmisen ei tulisi pelätä kokeilla yhteiskuntamekanismeja. Mutta tällaiset tutkimusretket kulttuuriseen uudelleenasennoitumiseen tulisi suorittaa yhteiskuntakehityksen historiasta täysin perillä olevien ihmisten valvonnassa. Ja niiden, jotka ovat saaneet käytännön kokemusta kohteeksi valitun yhteiskunnallisen tai taloudellisen kokeilutoiminnan alueelta, tulisi viisaudellaan aina neuvoa näitä uudistajia. Mitään suurta yhteiskunnallista tai taloudellista muutosta ei pitäisi yrittää toteuttaa yhtäkkisesti. Kaikentyyppinen inhimillinen sopeutuminen – fyysinen, yhteiskunnallinen tai taloudellinen – vaatii aikaa. Vain moraaliset ja hengelliset uudelleenasennoitumiset voidaan tehdä hetken innostuksesta, ja myös nämä vaativat ajan kulumista, ennen kuin niiden aineelliset ja sosiaaliset seurausilmiöt kaikkineen paljastuvat. Rodun ihanteet ovat suurimpana tukena ja turvana niinä kriittisinä aikoina, jolloin sivilisaatio on siirtymässä tasolta toiselle.
81:6.41 (911.6) 15. Siirtymäkaudella mahdollisen luhistumisen ehkäiseminen. Yhteiskunta on aikakaudesta toiseen suoritettujen yritysten ja erehdysten tulos. Yhteiskunta on se, mitä jäi jäljelle valikoivista sopeutumisista ja uudelleensopeutumisista, jotka ihmiskunta on tehnyt loputtoman pitkän nousun toisiaan seuranneissa vaiheissa noustessaan eläimestä planetaarisen arvoaseman omaavan ihmisen tasoille. Jokaisen sivilisaation suuri vaara – millä hetkellä tahansa – on luhistumisen uhka aikana, jolloin siirrytään menneisyyden vakiintuneista menetelmistä tulevaisuuden uusiin ja parempiin mutta koettelemattomiin menettelytapoihin.
81:6.42 (911.7) Kunnollinen johtajuus on edistymisen kannalta äärimmäisen tärkeää. Viisaus, ymmärrys ja kaukokatseisuus ovat kansakuntien säilymiselle välttämättömiä. Sivilisaatiota uhkaa todellinen vaara aina, vasta kun kyvykkäästä johtaja-aineksesta alkaa olla pulaa. Eikä tällaisen viisaan johtaja-aineksen määrä ole koskaan ylittänyt yhtä prosenttia väestön kokonaismäärästä.
81:6.43 (911.8) Ja juuri näitä kehityksen portaikon askelmia sivilisaatio nousi, kunnes voitiin panna alulle ne voimalliset kehitykseen vaikuttaneet tekijät, jotka ovat huipentuneet kahdennenkymmenennen vuosisadan nopeasti laajenevaksi kulttuuriksi. Ja vain näistä perusehdoista kiinni pitämällä ihminen voi toivoa säilyttävänsä nykyiset sivilisaationsa ja huolehtia samalla niiden jatkuvasta kehittymisestä ja turvatusta pysyvyydestä.
81:6.44 (912.1) Tämä on se, mikä on Aatamin ajan jälkeen olennaisinta maailman kansojen pitkässä ponnistelussa sivilisaation pystyttämiseksi. Nykyajan kulttuuri on sitä, mikä on saatu puhtaana voittona tästä sinnikkäästä kehityksestä. Edistyminen oli ennen kirjapainotaidon keksimistä verrattain hidasta, sillä yksi sukupolvi ei voinut kovinkaan nopeasti hyötyä edeltäjiensä saavutuksista. Mutta nyt ihmisyhteisö rynnistää eteenpäin kaikkina niinä aikakausina kertyneen liikevoiman turvin, joiden läpi sivilisaatio on ponnistellut.
81:6.45 (912.2) [Esittänyt eräs Nebadonin Arkkienkeli.]