Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia

122:5.1 (1348.1) Joosef oli leppoisa mies, tavattoman tunnollinen ja kaikin puolin uskollinen oman kansansa uskonnollisia sovinnaistapoja ja käytäntöjä kohtaan. Hän puhui vähän, mutta ajatteli paljon. Juutalaisten surkea ahdinko aiheutti Joosefille paljon surua. Nuoruusiässä hän oli kahdeksan sisaruksensa parissa eläessään ollut iloisempi, mutta avioelämänsä alkuvuosina (Jeesuksen lapsuuden aikana) häntä vaivasivat lievät hengelliset masennuskaudet. Hänen sielunliikkeissään tapahtui huomattava muutos parempaan päin juuri ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa ja sen jälkeen kun hänen nousunsa kirvesmiehen paikalta menestyvän urakoitsijan asemaan oli kohentanut hänen perheensä taloudellista tilannetta.

122:5.2 (1348.2) Maria oli temperamentiltaan täysin miehensä vastakohta. Hän oli tavallisesti iloinen, oli perin harvoin alakuloinen, ja hänen mielenlaatunsa oli aina aurinkoinen. Maria päästi emotionaaliset tunteensa estoitta ja tavan takaa valloilleen, eikä häntä koskaan nähty murhemielisenä, ennen kuin vasta Joosefin äkillisen kuoleman jälkeen. Ja tuskin hän oli tästä järkytyksestä toipunut, kun hänen kannettavakseen sysättiin huolet ja sydämentutkiskelut, jotka aiheutuivat hänen vanhimman poikansa epätavallisesta elämänurasta, joka niin perin nopeasti avautui hänen hämmentyneen katseensa edessä. Mutta Maria osoitti tämän epätavallisen kokemuksen alusta loppuun saakka tyyneyttä, rohkeutta ja melkoista viisautta siinä, miten hän suhtautui kummalliseen ja huonosti ymmärrettyyn esikoispoikaansa ja tämän kuoleman jälkeen elossa oleviin sisaruksiin.

122:5.3 (1348.3) Suuren osan epätavallisesta lempeydestään ja ihmeellisen myötätuntoisesta ihmisluonnon ymmärryksestään Jeesus sai isältään. Äidiltään hän peri sen lahjan, joka hänellä oli suurena opettajana, samoin kuin valtavan kykynsä oikeudentuntoiseen suuttumukseen. Tunne-elämänsä reaktioissaan aikuisikänsä elinympäristöön Jeesus oli toisinaan isänsä kaltainen: mietiskelevä ja harras, joskus hänelle oli ominaista ilmeinen surumielisyys; mutta useammin hän rynnisti eteenpäin tavalla, joka oli ominaista hänen äitinsä optimistiselle ja määrätietoiselle luonteenlaadulle. Kaiken kaikkiaan on sanottava, että Marian temperamentti pyrki hallitsemaan jumalallisen Pojan elämänuraa sitä mukaa kuin hän varttui ja ryhtyi aikuisikänsä valtaviin tekoihin. Joiltakin yksityiskohdiltaan Jeesus oli vanhempiensa ominaispiirteiden sekoitus, toisissa kohdin hän osoitti yhden vanhempansa ominaispiirteitä toisen vanhemman ominaispiirteiden vastakohtana.

122:5.4 (1348.4) Juutalaisten seremoniatapojen täsmällisen tuntemuksensa ja epätavallisen perehtyneisyytensä heprealaisiin kirjoituksiin Jeesus oppi Joosefilta. Marialta hän sai laveamman näkökulman uskonnolliseen elämään ja vapaamielisemmän käsityksen henkilökohtaisesta hengellisestä vapaudesta.

122:5.5 (1349.1) Sekä Joosefin että Marian perhe olivat saaneet aikaansa nähden hyvän sivistyksen. Omaan aikaansa ja yhteiskunnalliseen asemaansa verrattaessa Joosef ja Maria olivat huomattavasti keskitasoa sivistyneempiä. Joosef oli ajattelija; Maria oli suunnittelija, taitava löytämään sovelluksia, ja välittömässä toimeenpanossa hän oli käytännöllinen. Joosef oli mustasilmäinen ja tummaverinen, Maria oli ruskeasilmäinen, tyypiltään lähes vaaleaverinen.

122:5.6 (1349.2) Jos Joosefin elämä olisi jatkunut, hänestä olisi epäilemättä tullut vanhimman poikansa jumalalliseen tehtävään lujasti uskova ihminen. Maria heittelehti uskon ja epäuskon välillä. Hänen muiden lastensa, hänen ystäviensä ja sukulaistensa omaksuma asenne vaikutti häneen suuresti, mutta kun tuli kyse hänen lopullisesta suhtautumisestaan, silloin hänet saattoi aina oikealle tielle muisto Gabrielin ilmestymisestä hänelle heti lapsen sikiämisen jälkeen.

122:5.7 (1349.3) Maria oli oivallinen kankaankutoja ja keskimääräistä taitavampi useammissa tuon ajan talousaskareissa. Hän oli hyvä taloudenpitäjä ja verraton perheenemäntä. Joosef ja Maria olivat molemmat hyviä opettajia, ja he huolehtivat siitä, että heidän lapsensa perehtyivät hyvin tuon ajan opilliseen sivistykseen.

122:5.8 (1349.4) Kun Joosef oli nuori mies, kävi niin, että Marian isä otti hänet töihin rakentamaan siipirakennusta taloonsa. Ja kun Maria tällöin erään päivällistauon aikana toi Joosefille kupillisen vettä, silloin varsinaisesti alkoi sen pariskunnan seurustelu, josta oli määrä tulla Jeesuksen vanhemmat.

122:5.9 (1349.5) Joosef ja Maria vihittiin juutalaisen tavan mukaan Marian kotona Nasaretin lähistöllä, kun Joosef oli kaksikymmentäyksivuotias. Tähän avioliittoon päättyi lähes kaksi vuotta jatkunut tavanomainen seurusteluaika. Pian tämän jälkeen he muuttivat siihen uuteen kotiinsa Nasaretissa, jonka Joosef oli kahden veljensä avustamana rakentanut. Talo sijaitsi ympäröivän maaseudun ylle lumoavana kohoavan kukkulamaaston juurella. Tässä erityisesti heitä varten valmistetussa kodissaan nuoret ja odotuksentäyteiset vanhemmat olivat ajatelleet ottaa vastaan lupauksen lapsen yhtään aavistamatta, että tämä koko universumin kannalta äärimmäisen tärkeä tapahtuma tulisi sattumaan hetkenä, jolloin he olisivat Juudean Betlehemissä, kaukana kotoa.

122:5.10 (1349.6) Joosefin sukulaisista tuli enimmältään Jeesuksen opetuksiin uskovia, mutta Marian sukuun kuuluvista vain muutamat uskoivat häneen, ennen kuin hän poistui tästä maailmasta. Joosef kallistui enemmän odotettua Messiasta koskevan hengellisen käsityksen kannalle, mutta Maria ja hänen sukunsa, eritoten hänen isänsä, pitivät kiinni ajatuksesta, että Messias olisi ajallinen vapahtaja ja poliittinen vallankäyttäjä. Marian esi-isät olivat olleet näkyvästi mukana tuolloin vasta äskettäin koetuissa makkabealaisriennoissa.

122:5.11 (1349.7) Joosef oli vahvasti juutalaisen uskonnon itäisten eli babylonialaisten katsantokantojen puolella, Maria suuntautui voimakkaasti lain ja profeettojen vapaamielisemmän ja laveamman, läntisen eli hellenistisen, tulkinnan kannalle.