Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia

7:1.1 (81.6) Kaikki, mitä on opetettu Jumalan immanenssista, hänen omnipresenssistään, hänen kaikkivaltiudestaan ja kaikentietävyydestään, on yhtä totta, kun puhutaan Pojasta hengellisillä alueilla. Koko luomistuloksen puhdas ja universaalinen henkigravitaatio, tämä yksinomaisesti hengellinen yhteyspiiri, johtaa suoraa tietä takaisin Paratiisissa olevaan Toisen Lähteen ja Keskuksen persoonaan. Hän johtaa tämän kaikkiin todellisiin hengellisiin arvoihin sisältyvän, aina läsnä olevan ja pettämättömän hengellisen vetovoiman valvontaa ja toimintaa. Näin Iankaikkinen Poika harjoittaa absoluuttista hengellistä suvereenisuutta. Kirjaimellisesti hän pitää kaikkia henkirealiteetteja ja kaikkia hengellistettyjä arvoja ikään kuin kämmenensä kuopassa. Maailmankaikkeuden hengellisen gravitaation valvonta on maailmankaikkeuden hengellistä suvereenisuutta.

7:1.2 (82.1) Tämä hengellisten olevaisten gravitaatiovalvonta toimii ajasta ja avaruudesta riippumatta. Siksi henkienergia säilyy vähentymättömänä sitä paikasta toiseen siirrettäessä. Henkigravitaatio ei koskaan kärsi ajallisista viipeistä eikä avaruudessa tapahtuvasta heikkenemisestä. Se ei heikkene suhteessa siirtomatkan neliöön; puhtaan henkivoiman piirejä ei hidasta aineellisen luomistuloksen massa. Ja se, että puhtaat henkienergiat menevät näin ajan ja avaruuden tuolle puolen, kuuluu luonnostaan Pojan absoluuttisuuteen. Se ei johdu gravitaation kumoavien Kolmannen Lähteen ja Keskuksen voimien väliintulosta.

7:1.3 (82.2) Henkireaalisuudet reagoivat hengellisen gravitaatiokeskuksen vetovoimaan oman laadullisen arvonsa, oman hengellisyytensä, tosiasiallisen määrän mukaisesti. Henkisubstanssi (laatu) on aivan yhtä lailla henkigravitaatioon reagoivaa kuin järjestynyt fyysisen aineen energia (määrä) on fyysiseen gravitaatioon reagoivaa. Hengelliset arvot ja henkivoimat ovat todellisia. Persoonallisuuden kannalta henki on luomakunnan sielu; aine on varjomainen fyysinen ruumis.

7:1.4 (82.3) Henkigravitaation reaktiot ja vaihtelut vastaavat aina sitä, mikä on hengellisten arvojen pitoisuus, tietyn yksilön tai maailman laadullinen hengellinen status. Tämä vetovoima reagoi heti minkä tahansa universumitilanteen tai planeetan tilan henkienvälisiin ja hengen sisäisiin arvoihin. Joka kerta, kun hengellinen realiteetti aktuaalistuu universumissa, tämä muutos tekee välttämättömäksi välittömän ja samanaikaisen henkigravitaation uudelleenjärjestelyn. Tällainen uusi henki on itse asiassa osa Toisesta Lähteestä ja Keskuksesta. Ja aivan yhtä varmasti kuin kuolevaisesta ihmisestä tulee henkistynyt olento, yhtä varmasti hän on saavuttava hengellisen Pojan, henkigravitaation keskuksen ja lähteen.

7:1.5 (82.4) Pojan hengellinen vetovoima kuuluu luonnostaan, tosin vähemmässä määrin, poikien monille Paratiisi-luokille. Sillä absoluuttisen henkigravitaatiopiirin sisällä on todellakin olemassa niitä hengellisen vetovoiman paikallisjärjestelmiä, jotka toimivat luomistuloksen pienemmissä yksiköissä. Nämä henkigravitaation aliabsoluuttiset keskittymät ovat ajallisuuden ja avaruuden luojapersoonallisuuksien jumaluuden osa, ja ne korreloituvat Korkeimman Olennon kehkeytyvään kokemukselliseen ylivalvontaan.

7:1.6 (82.5) Henkigravitaation puoleensa vetävä voima ja siihen reagointi eivät toimi vain suhteessa koko maailmankaikkeuteen, vaan jopa yksilöiden ja yksilöryhmien välillä. Minkä tahansa maailman, rodun, kansakunnan tai uskovien yksilöiden muodostaman ryhmän hengellisten ja henkistyneiden persoonallisuuksien välillä vallitsee hengellinen yhteenkuuluvuus. Samanlaiset mieltymykset ja toiveet omaavien, mieleltään hengellisten henkilöiden välillä on henkisluontoista, välitöntä vetovoimaa. Puhe sukulaissieluista ei ole kokonaan pelkkä kielikuva.

7:1.7 (82.6) Paratiisin aineellisen gravitaation tavoin Iankaikkisen Pojan hengellinen gravitaatiokin on absoluuttista. Synti ja kapinointi voivat häiritä paikallisuniversumin yhteyspiirien toimintaa, mutta mikään ei voi katkaista Iankaikkisen Pojan henkigravitaatiota. Luciferin kapina sai aikaan monia muutoksia asuttujen maailmojen järjestelmässänne ja Urantialla, muttemme huomaa, että siitä seurannut planeettanne hengellinen karanteeni olisi millään tavoin vaikuttanut Iankaikkisen Pojan kaikkiallisen hengen tai häneen liittyvän henkigravitaatiopiirin läsnäoloon tai toimintaan.

7:1.8 (82.7) Kaikki suuruniversumin henkigravitaatiopiirin reaktiot ovat ennalta arvattavissa. Tunnemme Iankaikkisen Pojan kaikkiallisen hengen kaikki toiminnat ja reaktiot ja pidämme niitä luotettavina. Tunnettujen lakien mukaisesti voimme mitata ja mittaamme hengellistä gravitaatiota, aivan kuten ihminen yrittää laskea äärellisen fyysisen gravitaation vaikutuksia. Pojan henki reagoi muuttumattomasti kaikkiin hengellisiin olevaisiin, olentoihin ja henkilöihin, ja tämä reagointi on aina sopusoinnussa kaikkien tällaisten hengellisten arvojen aktuaalisuuden määrän (todellisuuden laadullisen määrän) kanssa.

7:1.9 (83.1) Mutta tämän Iankaikkisen Pojan hengellisen läsnäolon varsin luotettavan ja ennustettavan toiminnan rinnalla kohtaamme ilmiöitä, jotka eivät ole reaktioidensa osalta samassa määrin ennalta arvattavia. Sellaiset ilmiöt lienevät osoituksena Jumaluusabsoluutin rinnakkaistoiminnasta hengellisten potentiaalien maailmoissa. Tiedämme Iankaikkisen Pojan henkiläsnäolon olevan sitä, että asioihin vaikuttaa majesteettinen ja infiniittinen persoonallisuus, mutta Jumaluusabsoluutin uumoiltuihin esiintymisiin liittyviä reaktioita pidämme tuskin persoonallisina.

7:1.10 (83.2) Persoonallisuuden näkökulmasta ja henkilöiden kannalta katsottuna Iankaikkinen Poika ja Jumaluusabsoluutti näyttävät suhteutuvan seuraavasti: Iankaikkinen Poika vallitsee aktuaalisten hengellisten arvojen maailmaa, kun Jumaluusabsoluutti taas näyttää läpäisevän potentiaalisten henkiarvojen suunnattoman alueen. Kaikki henkisluontoinen aktuaalinen arvo saa sijansa Iankaikkisen Pojan gravitaation otteessa, mutta jos se on potentiaalista, silloin se ilmeisestikin on Jumaluusabsoluutin huomassa.

7:1.11 (83.3) Henki näyttää ilmestyvän Jumaluusabsoluutin potentiaaleista; kehittyvä henki löytää korrelaatiota Korkeimman ja Perimmäisen kokemuksellisesta ja epätäydellisestä vetovoimasta; lopulta henki löytää lopullisen määränpään Iankaikkisen Pojan hengellisen gravitaation absoluuttisesta otteesta. Tämä on ilmeisesti kokemuksellisen hengen kiertokulku, mutta eksistentiaalinen henki kuuluu luonnostaan Toisen Lähteen ja Keskuksen infiniittisyyteen.