Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

176:3.1 (1916.1) Kun heitä oli kerääntynyt parisenkymmentä leiritulen ympärille, niin Tuomas kysyi: ”Koska sinun kerran on määrä palata viemään päätökseen valtakunnan työ, niin minkälaisen kannan me omaksumme siksi aikaa, jonka olet poissa toimittamassa Isän asioita?” Jeesus katseli heitä tulen kajossa ja vastasi:

176:3.2 (1916.2) ”Ja etpä sinäkään, Tuomas, kykene käsittämään, mitä olen kaiken aikaa sanonut. Enkö ole koko tämän ajan opettanut sinulle, että yhteytesi valtakuntaan on hengellinen ja yksilökohtainen, se on kokonaan asia, joka kuuluu henkilökohtaiseen kokemukseesi hengessä sen uskon oivalluksen kautta, että olet Jumalan poika? Mitä minun vielä tulee lisätä? Kansakuntien kukistuminen, valtakuntien luhistuminen, epäuskoisten juutalaisten hävittäminen, aikakauden päättyminen tai jopa maailmanloppu, mitä tekemistä tällaisilla seikoilla on sellaisen ihmisen kanssa, joka uskoo tämän evankeliumin ja joka on kätkenyt elämänsä ikuisen valtakunnan varmuuteen? Te, jotka olette Jumalaa tuntevia ja evankeliumiin uskovia, olette jo saaneet ikuisen elämän vakuutukset. Koska olette eläneet elämänne hengessä ja Isälle, ei voi olla mitään, mikä teitä vakavasti huolettaisi. Valtakunnanrakentajien, taivaallisten maailmojen valtakirjan saaneiden kansalaisten, ei pidä hätääntyä ajallisuuteen kuuluvista mullistuksista tai järkyttyä maan päälle kuuluvista luonnononnettomuuksista. Mitä te, jotka uskotte tähän valtakunnan evankeliumiin, sellaisesta piittaisitte, vaikka kansakunnat kukistuvat, vaikka aikakausi päättyy tai kaikki näkyvä sortuu, kun kerran tiedätte, että elämänne on Pojan antama lahja ja että se on ikuisesti turvattu Isässä? Jos kerran olette eläneet ajallisen elämän uskon avulla ja tuottaneet hengen hedelmiä vanhurskautena, johon kuuluu rakastava kanssaihmistenne palveleminen, voitte luottavaisina, samaa eloonjäämisuskoa osoittaen, joka on vienyt teidät ensimmäisen ja maisen Jumalan poikauteen suorittamanne tutkimusretken päähän, odottaa ikuisen elämänuran seuraavaa vaihetta.

176:3.3 (1916.3) ”Jokaisen uskovaispolven tulisi tehdä työtään ja pitää mielessään, että Ihmisen Pojan paluu on mahdollinen, täsmälleen niin kuin jokainen yksittäinen uskova suorittaa elämäntyötään pitämällä mielessään, että luonnollinen kuolema on väistämätön ja joka päivä lähempänä. Sitten kun kerran olet uskon avulla varmistanut itsellesi Jumalan pojan aseman, ei millään muulla ole eloonjäämisen varmuuden kannalta merkitystä. Mutta älkää erehtykö! Tämä eloonjäämisusko on elävää uskoa, ja se tuo yhä suuremmin määrin esille sen jumalallisen hengen hedelmiä, joka alun alkaen uskon ihmissydämessä herättikin. Se ei teitä pelasta, että olette kerran ottaneet vastaan taivaan valtakunnan poikauden, jos tieten tahtoen ja itsepintaisesti torjutte totuudet, joissa on kysymys Jumalan lihallishahmoisten poikien yhä laajemmasta hengellisestä hedelmöimisestä. Te, jotka olette olleet kanssani toimittamassa Isän asioita maan päällä, voitte vielä nytkin hylätä valtakunnan, jos teistä tuntuu, ettette pidäkään tiestä, joka on Isän palvelus ihmiskunnalle.

176:3.4 (1916.4) ”Yksilöinä ja yhden uskovaispolven ominaisuudessa kuunnelkaa minua esittäessäni teille vertauksen: Elipä kerran muuan mahtimies, joka ennen kuin lähti pitkälle matkalle toiseen maahan, kutsui kaikki luotetut palvelijansa eteensä ja jätti näiden hoiviin kaikki tavaransa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden talentin, ja niin edelleen, kunnes oli käynyt läpi koko arvossa pidettyjen taloudenhoitajain kaartin; hän uskoi omaisuuttaan itse kunkin hoitoon tämän kykyjen mukaisesti. Ja sitten hän lähti matkalleen. Isäntänsä lähdettyä palvelijat ryhtyivät työhön kerätäkseen voittoa haltuunsa uskotun varallisuuden avulla. Joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti käymään niillä kauppaa, eikä aikaakaan kun hän oli ansainnut voittoina toiset viisi talenttia. Samalla tavoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, oli kohta ansainnut kaksi lisää. Ja näin nämä kaikki palvelijat ansaitsivat voittoa isännälleen, paitsi se, joka sai vain yhden talentin. Hän meni omiin oloihinsa, kaivoi kuopan maahan ja kätki isäntänsä rahan sinne. Vähän ajan kuluttua näiden palvelijoiden herra palasikin arvaamatta kotiin ja kutsui taloudenhoitajansa tilintekoon. Ja kun heidät oli kaikki kutsuttu isäntänsä eteen, viisi talenttia saanut astui esiin hoitoonsa uskotut rahat mukanaan ja esitti toiset viisi talenttia sanoen: ’Herra, annoit sijoitettavakseni viisi talenttia, ja minulla on ilo esittää toiset viisi talenttia, jotka olen voittona ansainnut.’ Ja silloin tämä herra sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija; olet ollut uskollinen vähässä, siksipä panenkin sinut paljon haltijaksi; astu saman tien herrasi iloon.’ Ja sitten astui kaksi talenttia saanut esiin sanoen: ’Herra, uskoit haltuuni kaksi talenttia; katso, olen voittanut nämä toiset kaksi talenttia.’ Ja silloin hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen taloudenhoitaja; sinäkin olet ollut uskollinen vähässä, ja nyt panen sinut paljon haltijaksi; astu herrasi iloon.’ Ja sitten tuli tekemään tiliä se, joka oli saanut yhden talentin. Tämä palvelija astui esiin sanoen: ’Minä tunsin sinut ja ymmärsin sinut ovelaksi mieheksi sikäli, että odotit tuloksia siitäkin, mistä et ollut itse vaivaa nähnyt; siksi pelkäsin vaarantaa mitään siitä, mikä oli hoitooni uskottu. Kätkin talenttisi turvallisesti maahan; tässä se on; sinulla on nyt se, mikä sinulle kuuluu.’ Mutta hänen herransa vastasi: ’Olet laiska ja saamaton taloudenhoitaja. Itse sen sanomalla tunnustat tienneesi, että vaatisin sinulta tilityksen kohtuullisten voittojen kera, niin kuin ahkerat palvelijatoverisi ovat tänä päivänä minulle luovuttaneet. Tämän tietäessäsi sinun olisi siis pitänyt antaa rahani edes pankkiirien käsiin, jotta olisin palatessani saanut omani korkojen kera takaisin.’ Ja sitten tämä herra sanoi taloudenhoitajien päällikölle: ’Ota tämä yksi talentti pois tältä kelvottomalta palvelijalta ja anna se hänelle, jolla on kymmenen talenttia.’

176:3.5 (1917.1) ”Jokaiselle, jolla on, hänelle lisää annetaan, ja hänellä on oleva yltä kyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Ette voi ikuisen valtakunnan asioiden osalta jäädä paikallenne. Isäni vaatii kaikkia lapsiaan kasvamaan armossa ja totuuden tietämisessä. Teidän, nämä totuudet tietävien, tulee tuottaa sitäkin enemmän hengen hedelmiä ja osoittaa yhä laajempaa omistautumista palvelijatovereittenne epäitsekkääseen palvelemiseen. Ja muistakaa, että sikäli kun osoitatte apunne veljistäni vähäisimmälle, olette tämän palveluksen tehneet minulle.

176:3.6 (1917.2) ”Ja tällä tavoin teidän tulisi Isän asioita toimittaessanne tehdä työnne nyt ja vastedes, vieläpä ikuisesti. Jatkakaa työtänne, kunnes minä tulen. Tehkää uskollisuutta osoittaen, mikä on tehtäväksenne annettu, ja niin tehdessänne olette valmiit, kun kuoleman tilinteon hetki koittaa. Ja elettyänne elämänne tällä tavoin Isän kunniaksi ja Pojan tyydytykseksi astutte riemumielin ja yhä suurempaa mielihyvää tuntien ikiaikojen valtakunnan ikuiseen palvelukseen.”

176:3.7 (1917.3) Totuus on elävää; Totuuden Henki johtaa valkeuden lapsia iäti hengellisen todellisuuden ja jumalallisen palvelemisen uusiin maailmoihin. Teille ei anneta totuutta, jotta kangistaisitte sen vakiintuneiksi, turvallisiksi ja kunnioitetuiksi muodoiksi. Saamanne totuuden julkituonnin tulee omakohtaisen kokemuksenne läpi kulkien sillä tavoin laajentua, että kaikille, jotka näkevät hengelliset hedelmänne, paljastuu uutta kauneutta ja aktuaalisia hengellisiä saavutuksia, ja että he sen seurauksena tuntevat tarvetta ylistää taivaassa olevaa Isää. Vain ne uskolliset palvelijat, jotka tällä tavoin kasvavat totuuden tietämisessä ja jotka tällä keinoin kehittävät kyvyn hengellisten realiteettien jumalalliseen arvostamiseen, voivat koskaan toivoa ”astuvansa kokonaan Herransa iloon.” Miten surkeata olisikaan nähdä Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvien sukupolvi sukupolven perään sanovan jumalallisen totuuden haltijan tehtävästään: ”Mestari, tässä on totuus, jonka jätit hoitoomme sata tai tuhat vuotta sitten. Mitään emme ole kadottaneet, olemme uskollisesti säilyttäneet kaiken, minkä meille annoit; mitään muutoksia emme ole sallineet tehdä siihen, mitä meille opetit; tässä on totuus, jonka meille annoit.” Mutta tällainen hengellistä saamattomuutta koskeva vetoomus ei puolusta hedelmätöntä totuudenvaalijaa Mestarin edessä. Millainen haltuunne uskottu totuus on, sen mukaan vaatii totuuden Mestari tilityksen.

176:3.8 (1918.1) Tämän jälkeen seuraavassa maailmassa teitä vaaditaan tekemään tiliä siitä, mitä tässä maailmassa saitte ja minkä haltijaksi teidät pantiin. Olipa syntymässä saatuja talentteja vain muutama taikka monta, jokaisen on kohdattava oikeudenmukainen ja armelias tilinteko. Jos saatuja lahjoja käytetään vain itsekkäisiin pyrintöihin eikä ajatustakaan suoda sille, mikä kuitenkin on korkeampi velvollisuus, eli sille, miten kasvatetaan niiden hengen hedelmien satoa, jotka tulevat julki alati laajenevassa ihmisten palvelemisessa ja Jumalan palvomisessa, niin tällaisten itsekkäiden taloudenhoitajien on otettava vastaan seuraamukset, jotka johtuvat heidän harkiten tekemästään valinnasta.

176:3.9 (1918.2) Ja miten suuresti kaikkien itsekkäiden kuolevaisten kaltainen olikaan tuo uskoton yhden talentin palvelija vierittäessään syyn omaan saamattomuuteensa suoraan herransa niskoille. Joutuessaan kasvokkain itse aiheuttamiensa epäonnistumisten kanssa, miten onkaan ihminen kärkäs vierittämään syyn muille, monet kerrat sellaisille, jotka sen vähiten ansaitsevat!

176:3.10 (1918.3) Jeesus sanoi tuona iltana, kun he olivat menossa levolle: ”Auliisti olette saaneet, auliisti siis tulisi teidänkin antaa taivaan totuutta, ja kun tätä totuutta annetaan, se moninkertaistuu ja tuo julki yhä suuremmaksi käyvää pelastavan armon valkeutta jo sitä jakaessanne.”