Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia

176:2.1 (1914.2) Jeesus oli useissa yhteyksissä esittänyt lausuntoja, jotka johdattivat hänen kuulijansa päättelemään, että vaikka hän aikoikin kohta lähteä tästä maailmasta, mitään epäilystä ei silti ollut sen suhteen, että hän palaisi viedäkseen taivaallisen valtakunnan työn täyttymykseen. Kun hänen seuraajansa sitten vakuuttuivat siitä, että hän oli jättämässä heidät, ja sitten kun hän jo oli poistunut tästä maailmasta, oli vain luonnollista kaikkien uskovain tarrautua lujasti näihin paluulupauksiin. Näin oppi Kristuksen toisesta tulemisesta sisällytettiin jo varhaisessa vaiheessa kristittyjen opetuksiin, ja lähes jokainen senjälkeinen opetuslasten sukupolvi on hartaasti uskonut tähän totuuteen ja luottavaisesti odottanut hänen joskus tapahtuvaa tulemistaan.

176:2.2 (1914.3) Jos kerran näiden ensimmäisten opetuslasten ja apostolien oli määrä erota Mestaristaan ja Opettajastaan, kuinka paljon lujemmin he tähän paluulupaukseen tarrautuivatkaan; eivätkä he tuhlanneet aikaa yhdistäessään Jerusalemin ennustetun hävityksen tähän luvattuun toiseen tulemiseen. Eivätkä he lakanneet tulkitsemasta hänen sanojaan tällä tavoin siitä huolimatta, että Mestari koko tämän Öljymäellä vietetyn opetusillan ajan näki aivan erityistä vaivaa estääkseen juuri tällaisen erehdyksen.

176:2.3 (1914.4) Jatkaessaan vastaustaan Pietarin esittämään kysymykseen Jeesus sanoi: ”Miksi te yhä kaipaatte Ihmisen Poikaa istumaan Daavidin valtaistuimella ja miksi yhä odotatte juutalaisten materiaalisten unelmain toteutumista? Enkö ole kaikki nämä vuodet kertonut teille, ettei valtakuntani ole tästä maailmasta? Kaikki, mitä nyt katselette, tulee häviämään, mutta tämä on oleva uusi alku, josta valtakunnan evankeliumi kulkeutuu kaikkialle maailmaan ja tämä pelastus leviää kaikkien kansojen keskuuteen. Ja kun tämä valtakunta on saavuttanut täyden kukoistuksensa, olkaa vakuuttuneet siitä, ettei taivaassa oleva Isä jätä antamatta teille entistäkin laajempaa totuuden paljastusta ja entistäkin pitemmälle menevää vanhurskauden osoitusta, sillä onhan hän jo lahjoittanut tälle maailmalle sen, josta tuli pimeyden ruhtinas, ja sitten Aatamin, jonka jälkeen tulivat Melkisedek, ja näinä päivinä, Ihmisen Poika. Ja tällä tavoin Isäni on edelleenkin tuova julki armoaan ja osoittava rakkauttaan myös tälle pimeyden ja pahuuden maailmalle. Niin tahdon minäkin sitten, kun Isäni on antanut minulle kaiken vallan ja kaikki valtuudet, seurata edelleen kohtaloanne ja antaa opastusta valtakunnan asioissa sen henkeni läsnäolon avulla, joka kohta vuodatetaan kaiken lihan päälle. Vaikka tulenkin tällä tavoin olemaan luonanne hengessä, lupaan lisäksi jonakin ajankohtana palata tähän maailmaan, jossa olen elänyt tämän lihallisen elämän ja saanut kokemuksen siitä, mitä on tehdä Jumalaa ihmiselle tunnetuksi ja samalla johdattaa ihmistä Jumalan luokse. Minun pitää varsin pian jättää teidät ja ryhtyä tekemään työtä, jonka Isä on huolekseni uskonut, mutta olkaa rohkein mielin, sillä jonakin hetkenä tulen takaisin. Sillä välin teitä tulee lohduttamaan ja opastamaan universumin Totuuden Henkeni.

176:2.4 (1915.1) ”Te näette minut, nyt kun olen heikko ja lihallinen, mutta kun tulen takaisin, se on tapahtuva voimalla ja hengessä. Lihallisen ruumiin silmä näkee lihallisen Ihmisen Pojan, mutta vain henkeä oleva silmä on näkevä Isän kunnialla kruunaaman Ihmisen Pojan, joka ilmestyy maan päälle omissa nimissään.

176:2.5 (1915.2) ”Mutta vain Paratiisin neuvostoissa ovat tiedossa ajankohdat, jolloin Ihmisen Poika ilmestyy uudelleen; edes taivaan enkelit eivät tiedä, milloin tämä tapahtuu. Teidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että kun tämä valtakunnan evankeliumi on julistettu koko maailmalle kaikkien kansojen pelastukseksi ja kun aikakausi on saavuttanut täyteytensä, Isä lähettää teille uuden tuomiokautisen lahjan, tai muussa tapauksessa Ihmisen Poika palaa aikakauden tuomarin ominaisuudessa.

176:2.6 (1915.3) ”Ja mitä sitten tulee Jerusalemin vaivan aikaan, josta olen teille puhunut, niin tämä sukupolvi ei ehdi hautaan ennen sanojeni toteenkäymistä; mutta jos kysymys on Ihmisen Pojan uuden tulemisen ajankohdista, siitä ei kukaan taivaassa tai maan päällä voi olettaa jotakin lausuvansa. Mutta teidän tulisi osoittaa viisautta sikäli, että osaatte erottaa, milloin aikakausi kypsyy; teidän tulisi olla valppaat osataksenne erottaa aikojen merkit. Tehän tiedätte, että kun viikunapuu kasvattaa hentoja versoja ja puhkeaa lehteen, niin kesä on lähellä. Samoin sitten kun maailma on selviytynyt aineellismielellisyyden pitkästä talvesta, ja kun huomaatte uutta tuomiokautta olevan hengellisen kevään tulevan, teidän tulisi tietää, että uutta vierailua merkitsevä suvi lähestyy.

176:2.7 (1915.4) ”Mutta mikä merkitys on tällä Jumalan Poikien tulemista koskevalla opetuksella? Ettekö tajua, että kun teistä jokainen kerran kutsutaan päättämään mainen kamppailunne ja kulkemaan kuoleman portin läpi, seisotte välittömän tuomion edessä ja olette kasvotusten niiden tosiasioiden kanssa, jotka kuuluvat uuteen palvelun tuomiokauteen infiniittisen Isän ikuisen suunnitelman puitteissa? Mitä koko maailma joutuu kohtaamaan konkreettisena tosiasiana aikakauden lopulla, se itse kunkin teistä on yksilönä kohdattava henkilökohtaisena kokemuksena tullessanne luonnollisen elämänne päähän ja siirtyessänne sitä kautta eteenpäin kohtaamaan ne olosuhteet ja vaatimukset, jotka luontaisesti kuuluvat seuraavaan ilmoitukseen Isän valtakunnan ikuisesta edistymisestä.”

176:2.8 (1915.5) Mikään kaikista Mestarin apostoleilleen pitämistä puheista ei koskaan mennyt heidän mielessään yhtä sekaisin kuin tuona tiistai-iltana Öljymäellä pidetty puhe, joka käsitteli kahta aihetta: Jerusalemin hävitystä ja hänen omaa toista tulemistaan. Tästä johtuu, etteivät myöhemmin kirjoitetut selonteot, jotka perustuvat muistumiin siitä, mitä Mestari tuossa epätavallisessa tilanteessa sanoi, ole kovinkaan yhtäpitäviä. Niinpä sitten kävi, että kun kirjoitukset tuon tiistai-illan puheiden kohdalta jätettiin monessa suhteessa aukollisiksi, versoi tältä osin useita perimätietoja; ja heti toisen vuosisadan alussa Matteuksen evankeliumiin jäljennettiin sellaisenaan ja myöhemmin Markuksen ja Luukkaan kirjoituksiin lisättiin (osittain) eräs juutalainen apokalyptinen Messiaasta kertova kirjoitus. Sen oli kirjoittanut muuan Selta, joka kuului keisari Caligulan hoviin. Juuri näissä Seltan kirjoituksissa esiintyi vertaus kymmenestä neitsyestä. Mikään muu evankeliumikirjoitusten osa ei ole koskaan kärsinyt yhtä hämmentävästä väärintulkinnasta kuin juuri puheena olevan illan opetus. Mutta apostoli Johannes ei koskaan joutunut samalla tavoin ymmälleen.

176:2.9 (1915.6) Jatkaessaan matkaansa kohti leiriä nämä kolmetoista miestä olivat sanattomia ja suuren emotionaalisen jännityksen vallassa. Juudas oli vihdoin vahvistanut päätöksensä tovereidensa hylkäämisestä. Oli jo myöhä, kun Daavid Sebedeus, Johannes Markus ja joukko johtavia opetuslapsia toivottivat Jeesuksen ja kaksitoista apostolia tervetulleiksi uuteen leiriin, mutta apostolit eivät halunneet nukkua, vaan tahtoivat tietää enemmän Jerusalemin hävityksestä, Mestarin lähdöstä ja maailman lopusta.