Arvioitu lukuaika: 2 minuuttia

175:4.1 (1910.3) Kun Jeesus päätti viimeisen temppelissä esittämänsä puheen, apostolit jäivät taas kerran sekasorron ja tyrmistyksen valtaan. Ennen kuin Mestari aloitti juutalaisten vallanpitäjien kauhistavan tuomitsemisensa, Juudas oli palannut temppeliin, joten kaikki kaksitoista kuulivat tämän jälkimmäisen puoliskon Jeesuksen viimeisestä temppelipuheesta. On valitettavaa, ettei Juudas Iskariotilla ollut mitään mahdollisuutta kuulla tämän jäähyväispuheen ensimmäistä ja armoa tarjoavaa osaa. Hän ei kuullut tätä viimeistä juutalaisille vallanpitäjille esitettyä armon tarjousta, sillä hän oli tuona hetkenä vielä neuvottelemassa erään saddukeussukulaisista ja -ystävistä koostuneen ryhmän kanssa. Hän oli syönyt lounasta tämän ryhmän seurassa ja vaihtanut näkemyksiä siitä, mikä olisi soveliain tapa hänen irrottautua Jeesuksesta ja apostolitovereistaan. Mestarin viimeistä juutalaisjohtajia ja -vallanpitäjiä vastaan esittämää syytöstä kuunnellessaan Juudas sitten lopullisesti ja kertakaikkisesti päätti jättää evankeliumiliikkeen ja pestä kätensä koko hankkeesta. Tästä huolimatta hän poistui temppelistä kahdentoista apostolin seurassa ja meni heidän mukanaan Öljymäelle, jossa hän apostolitovereidensa keralla kuunteli kohtalokkaan esityksen Jerusalemin hävityksestä ja juutalaiskansakunnan lopusta, ja jäi tuona tiistai-iltana heidän seuraansa uuteen leiriin Getsemanen lähellä.

175:4.2 (1910.4) Kansanjoukko, joka kuuli, miten Jeesuksen puheen sävy muuttui juutalaisjohtajille esitetystä armeliaasta vetoomuksesta yhtäkkiseksi ja korventavaksi moitteeksi, josta puuttui vain vähän siitä, että se olisi ollut säälimätön tuomio, oli ymmällään ja ihmeissään. Tuona iltana, sillä aikaa kun sanhedrin istui langettamassa Jeesukselle kuolemantuomiota ja sillä aikaa kun Mestari istui apostoleineen ja muutamine opetuslapsineen Öljymäellä, jossa hän kertoi ennakkoon juutalaiskansakunnan kuoleman, kaikkialla Jerusalemissa oli meneillään vakava ja vaimennetuin äänin käyty keskustelu, joka koski vain yhtä kysymystä: ”Mitä ne tekevät Jeesukselle?”

175:4.3 (1910.5) Nikodemuksen kotona oli koolla yli kolmekymmentä salaisesti valtakuntaan uskovaa eturivin juutalaista, ja he keskustelivat siitä, miten he siinä tapauksessa menettelisivät, että syntyisi avoin välirikko sanhedrinin kanssa. Kaikki läsnäolijat olivat samaa mieltä siitä, että he tunnustaisivat avoimesti yhteenkuuluvaisuutensa Mestarin kanssa samana hetkenä, kun he saisivat tietää hänen pidättämisestään. Ja juuri niin he tekivätkin.

175:4.4 (1911.1) Saddukeukset, jotka tuolloin valvoivat ja hallitsivat sanhedrinia, halusivat saada Jeesuksen pois päiviltä seuraavista syistä:

175:4.5 (1911.2) 1. He pelkäsivät, että kasvanut kansansuosio, jolla suuri yleisö suhtautui häneen, uhkasi vaarantaa juutalaiskansakunnan olemassaolon sikäli, että Rooman viranomaiset saattaisivat puuttua asiaan.

175:4.6 (1911.3) 2. Hänen osoittamansa innostus temppelin uudistamiseen oli suoraan heidän tuloihinsa kohdistuva isku; temppelin puhdistaminen tuntui heidän lompakossaan.

175:4.7 (1911.4) 3. He tunsivat olevansa vastuussa yhteiskunnallisen järjestyksen säilymisestä, ja he pelkäsivät seuraamuksia, jotka koituisivat, jos Jeesuksen omituinen ja uusi oppi ihmisten veljeydestä edelleenkin leviäisi.

175:4.8 (1911.5) Fariseusten vaikuttimet siihen, miksi he halusivat saada Jeesuksen pois päiviltä, olivat erilaiset. He pelkäsivät häntä seuraavista syistä:

175:4.9 (1911.6) 1. Hän asettui peittelemättömään oppositioon sitä otetta vastaan, joka fariseuksilla perinteisesti oli kansasta. Fariseukset olivat äärivanhoillisia, ja he tunsivat katkeraa suuttumusta näitä oletetusti radikaaleja hyökkäyksiä kohtaan, jotka kohdistuivat heidän vakiintunutta uskonnonopettajan arvovaltaansa vastaan.

175:4.10 (1911.7) 2. He olivat sitä mieltä, että Jeesus oli lainrikkoja; että hän oli osoittanut äärimmäistä piittaamattomuutta sapattia ja lukuisia muita lakiin perustuvia ja seremoniallisia vaatimuksia kohtaan.

175:4.11 (1911.8) 3. He syyttivät häntä Jumalan pilkkaamisesta siksi, että hän puhui Jumalasta Isänään.

175:4.12 (1911.9) 4. Ja nyt he olivat perin juurin kiukkuisia hänelle hänen viimeisestä, katkeraa arvostelua sisältäneestä puheestaan, jonka hän oli pitänyt tuona päivänä temppelissä jäähyväissanojensa päätösosana.

175:4.13 (1911.10) Päätettyään muodollisesti Jeesuksen kuolemasta ja annettuaan määräykset hänen pidättämisestään sanhedrin päätti kokouksensa tuona tiistaina vähän ennen keskiyötä tehtyään sitä ennen kuitenkin vielä päätöksen seuraavan kokouksen pitämisestä aamulla kello kymmenen ylipappi Kaiafaan kodissa. Kokouksen oli tarkoitus muotoilla syytteet, joiden perusteella Jeesus olisi tuotava oikeuden eteen.

175:4.14 (1911.11) Pieni saddukeusten ryhmä oli itse asiassa ehdottanut, että Jeesus saatettaisiin pois päiviltä salamurhan kautta, mutta fariseukset kieltäytyivät ehdottomasti suostumasta sellaiseen menettelyyn.

175:4.15 (1911.12) Ja tällainen tilanne vallitsi Jerusalemissa ja ihmisten keskuudessa tuona tapahtumatäyteisenä päivänä, samalla kun valtava taivaallisten olentojen joukkokunta leijaili tämän maan päällä sijaitsevan kohtalokkaan näyttämön yllä, tuskaisen innokkaana tekemään jotakin rakastamaansa Hallitsijaa auttaakseen, mutta kykenemättömänä toimintaan, sillä heidän käskyvaltaa käyttävät ylempänsä estivät tehokkaasti heitä puuttumasta tilanteeseen.