Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

160:5.1 (1780.3) Olette kertoneet minulle, että Mestarinne pitää aitoa ihmisperäistä uskontoa yksilön kokemuksena hengellisistä realiteeteista. Minä olen pitänyt uskontoa ihmisen kokemuksena siitä, että hän reagoi johonkin, jota hän pitää sen arvoisena, että koko ihmiskunta sitä kunnioittaisi ja sille omistautuisi. Tässä mielessä uskonto symboloi ylevintä omistautumistamme sellaiselle, joka edustaa korkeinta käsitystämme todellisuutta koskevista ihanteista ja sitä, mihin mielemme parhaimmillaan yltää hengellisen tuloksiinpääsyn ikuisia mahdollisuuksia tavoitellessaan.

160:5.2 (1780.4) Kun ihmiset reagoivat uskontoon sellaisena kuin se heimo-, kansa- tai rotukohtaisena asiana käsitetään, se johtuu siitä, etteivät he pidä ryhmänsä ulkopuolella olevia oikeasti ihmisinä. Pidämme aina oman uskonnollisen lojaalisuutemme kohdetta jonakin, joka ansaitsisi saada osakseen kaikkien ihmisten kunnioituksen. Uskonnon suhteen ei voi koskaan olla niin, että kysymys olisi pelkästä älyllisestä uskomuksesta tai filosofisesta järkeilystä, vaan uskonto on aina ja iäti eräs tapa reagoida elämäntilanteisiin; se on muuan käyttäytymisen laji. Uskontoon kuuluu, että ajatellaan, tunnetaan ja toimitaan kunnioittavasti jotakin sellaista todellisuussubjektia kohtaan, jota pidämme yleismaailmallisen palvonnan arvoisena.

160:5.3 (1780.5) Jos jostakin on omassa kokemuksessasi tullut uskonto, on itsestään selvää, että sinusta jo on tullut tuon uskonnon aktiivinen evankelista, sillä pidät uskontosi ylevintä käsitystä jonakin sellaisena, joka ansaitsisi saada osakseen koko ihmiskunnan, universumin kaikkien älyllisten olentojen, palvonnan. Ellet ole oman uskontosi positiivinen ja lähetyshengen elähdyttämä evankelista, olet itsepetoksen uhri sikäli, että se, mitä sanot uskonnoksi, on vain traditionaalinen uskomus tai pelkkä älyperäistä filosofiaa edustava järjestelmä. Jos uskontosi on hengellinen kokemus, silloin palvontasi kohteena täytyy olla universaalinen henkirealiteetti ja kaikkien hengellistyneiden käsitystesi ihanne. Kutsun kaikkia pelkoon, emootioon, perinteeseen ja filosofiaan pohjautuvia uskontoja älyperäisiksi uskonnoiksi, kun sen sijaan aitoon hengenkokemiseen perustuvia uskontoja haluaisin kutsua oikeiksi uskonnoiksi. Uskonnollisen antaumuksen kohde voi olla aineellinen tai hengellinen, tosi tai valheellinen, reaalinen tai epäreaalinen, inhimillinen tai jumalallinen. Uskonnot voivat sen vuoksi olla joko hyviä tai pahoja.

160:5.4 (1780.6) Moraalisuus ja uskonto eivät välttämättä ole sama asia. Moraalikäsitysten järjestelmästä saattaa tulla uskonto sillä, että se pitää kiinni jostakin palvonnan kohteesta. Kadottamalla sen, mikä uskonnossa universaalisesti vetoaa lojaalisuuteen ja ylevään antaumukseen, uskonnosta voi kehittyä filosofian oppijärjestelmä tai moraalinormisto. Tämä olevainen, olento, tila, olemassaolon olomuoto tai saavutettava mahdollisuus, joka on uskonnollisen lojaalisuuden korkeimpana ihanteena ja joka on palvojien uskonnollisen antaumuksen kohde, on Jumala. Riippumatta siitä, mitä nimeä tästä henkitodellisuuden ihanteesta käytetään, se on Jumala.

160:5.5 (1781.1) Oikean uskonnon sosiaaliset ominaispiirteet koostuvat siitä tosiasiasta, että se poikkeuksetta koettaa käännyttää yksilön ja muuttaa maailman. Uskonto antaa ymmärtää, että on olemassa vielä löytymättömiä ihanteita, jotka nousevat kauas jopa sivilisaation kypsimpien instituutioiden korkeimpiin sosiaalisiin menettelytapoihin kätkeytyvien, tunnettujen eettisten ja moraalinormien yläpuolelle. Uskonto kurottautuu kohti löytymättömiä ihanteita, tutkimattomia realiteetteja, inhimillisiä arvoja korkeammalla olevia arvoja, jumalallista viisautta ja aitoa hengen saavuttamista. Oikea uskonto tekee kaikkea edellä mainittua; mitkään muut uskomukset eivät ansaitse uskonnon nimeä. Teillä ei voi olla aitoa hengellistä uskontoa ilman ylevää ja ylimaallista ihannetta ikuisesta Jumalasta. Uskonto, josta tämä Jumala puuttuu, on ihmisen keksintö, elottomista älyllisistä uskomuksista ja merkityksettömistä tunneperäisistä seremonioista koostuva inhimillinen instituutio. Niinkin saattaa käydä, että uskonto esittää antaumuksensa kohteena jonkin suuren ihanteen, mutta tällaiset epätodellisuutta olevat ihanteet eivät ole saavutettavissa, vaan tällainen käsitys on illusorinen. Ainoat ihmisen saavutettavissa olevat ihanteet ovat ikuisen Jumalan hengelliseen tosiasiaan kätkeytyvät, infiniittisiä arvoja edustavat jumalalliset realiteetit.

160:5.6 (1781.2) Sanasta ’Jumala’, Jumalan ideasta, vastakohtana Jumalan ihanteelle, voi tulla minkä tahansa uskonnon osa, siitä riippumatta, miten keskenkasvuinen tai väärä tuo uskonto sattuu olemaan. Ja tästä Jumalan ideasta voi sen omakseen tuntevien käsissä tulla mitä ikinä he keksivät siitä tehdä. Alemmalla tasolla olevat uskonnot muovaavat jumalakäsityksensä ihmissydämen luonnollista tilaa vastaaviksi; korkeammalla tasolla olevat uskonnot vaativat, että ihmissydän on muutettava oikean uskonnon ihanteiden asettamia vaatimuksia vastaavaksi.

160:5.7 (1781.3) Jeesuksen uskonto nousee kaikkien palvonnan ideasta aiemmin omaamiemme käsitysten yläpuolelle sikäli, että hän sen lisäksi, että hän välittää Isästään kuvan infiniittistä todellisuutta olevana ihanteena, julistaa myös positiivisesti, että tämä arvojen jumalallinen lähde ja maailmankaikkeuden ikuinen keskus on eittämättömästi ja omakohtaisesti jokaisen kuolevaisen luodun saavutettavissa, joka päättää astua taivaan valtakuntaan maan päällä ja joka sen myötä tunnustaa hyväksyvänsä sen, että hän on Jumalan poika ja ihmisten veli. Väitän, että tämä on korkein uskontokäsitys, minkä maailma on koskaan tuntenut, ja lausun mielipiteenäni, ettei korkeampaa koskaan voi ollakaan, sillä tämä evankeliumi kattaa realiteettien infiniittisyyden, arvojen jumalallisuuden ja universaalisten saavutusten ikuisuuden. Tällainen käsitys merkitsee, että on saavutettu kokemus korkeimmuutta ja perimmäisyyttä edustavasta idealismista.

160:5.8 (1781.4) Paitsi että Mestarinne uskonnon ylittämättömät ihanteet herättävät minussa mielenkiintoa, tunnen sen lisäksi suunnatonta pakkoa tuoda julki uskoni hänen ilmoitukseensa, jonka mukaan nämä henkirealiteetteja edustavat ihanteet ovat saavutettavia, eli että sinä ja minä voimme lähteä tälle pitkälle ja ikuiselle tutkimusretkelle varusteenamme hänen vakuutuksensa siitä, että lopulta varmasti saavumme Paratiisin porteille. Veljeni, olen uskova, olen lähtenyt matkaan; taitan tällä ikuisella retkellä matkaa yhdessä kanssanne. Mestari sanoo tulleensa Isän tyköä ja osoittavansa meille tien. Olen täysin vakuuttunut siitä, että hän puhuu totta. Olen lopullisesti vakuuttunut siitä, ettei ole mitään muita todellisuutta olevia, saavutettavia ihanteita eikä täydellisyyttä olevia arvoja kuin ikuinen ja Universaalinen Isä.

160:5.9 (1781.5) Niinpä en palvokaan pelkästään olevaisuuksien Jumalaa, vaan kaikkien vastaisten olevaisuuksien mahdollisuuden Jumalaa. Sen vuoksi teidän antaumuksenne jotakin verratonta ihannetta kohtaan, jos tämä ihanne on reaalinen, on pakostakin antaumusta tätä olevaisista ja olennoista koostuvien menneiden, nykyisten ja tulevien universumien Jumalaa kohtaan. Eikä muuta Jumalaa ole, sillä mitään muuta Jumalaa ei mitenkään voi olla olemassa. Kaikki muut jumalat ovat mielikuvituksen tuotteita, kuolevaisen mielen harhakuvia, väärän logiikan vääristymiä ja niitä luovien ihmisten itsepetoksellisia epäjumalia. Voihan teillä toki olla uskonto ilman tätä Jumalaa, mutta se ei merkitse mitään. Ja jos koetatte sanalla ’Jumala’ korvata sen, että tämä ihanne elävästä Jumalasta on reaalinen, olette vain pettäneet itseänne asettamalla ihanteen – jumalallisen reaalisuuden – paikalle idean. Tämänlaatuiset uskomukset ovat pelkkää toiveikasta haaveilua edustavia uskontoja.

160:5.10 (1782.1) Jeesuksen opetuksissa näen uskonnon sellaisena kuin se on parhaimmillaan. Tämä evankeliumi antaa meille mahdollisuuden etsiä todellista Jumalaa ja löytää hänet. Mutta olemmeko valmiit maksamaan maksun, joka tästä taivaan valtakuntaan pääsystä kannetaan? Olemmeko halukkaat syntymään uudesti? tulemaan uudelleenmuovatuiksi? Olemmeko valmiit alistumaan tähän hirveään ja koettelevaan prosessiin, jossa minä tuhoutuu ja sielu jälleenrakennetaan? Eikö Mestari olekin sanonut: ”Jokaisen, joka haluaa pelastaa elämänsä, täytyy se menettää. Älkää luulkokaan, että olen tullut tuomaan rauhan, sillä olen tullut pikemminkin tuomaan sielun kilvoituksen”? On totta, että Isän tahtoon vihkiytymisestä vaaditun hinnan maksettuamme, me koemme suurta rauhaa, kunhan jatkuvasti kuljemme näillä pyhittäytyneen elämän hengellisillä poluilla.

160:5.11 (1782.2) Silloinhan me tosissamme vasta olemme hylkäämässä tunnetun olotilan tarjoamat houkuttimet, kun otamme varauksitta tavoittelumme kohteiksi siihen tulevaa elämää olevaan tuntemattomaan ja tutkimattomaan olotilaan kuuluvat houkuttimet, jonka kuluessa tehdään tutkimusretki jumalallista todellisuutta olevan korkeamman ihanteellisuuden henkimaailmoihin. Ja me etsimme merkityssymboleja, joilla välittäisimme kanssaihmisillemme nämä käsitykset Jeesuksen uskontoon sisältyvän idealismin todellisuudesta, emmekä lakkaa rukoilemasta, että se päivä tulisi, jolloin yhteisnäkemys tästä verrattomasta totuudesta sävähdyttää koko ihmiskuntaa. Tällä hetkellä muutamalla sanalla esitetty käsityksemme Isästä – niin kuin me hänet sydämessämme käsitämme – on se, että Jumala on henki; tai niin kuin tämän asian välitämme kanssaihmisillemme: Jumala on rakkaus.

160:5.12 (1782.3) Jeesuksen uskonto edellyttää elävää ja hengellistä kokemusta. Muut uskonnot saattavat koostua traditionaalisista uskomuksista, emotionaalisista tuntemuksista, filosofisesta tietoisuudesta ja kaikesta muusta senkaltaisesta, mutta Mestarin opetus edellyttää todellista henkisten edistymisen aktuaalisten tasojen saavuttamista.

160:5.13 (1782.4) Tietoisuus siitä, että haluaa olla Jumalan kaltainen, ei ole todellista uskontoa. Jumalaa palvomaan vaativaan mielenliikutukseen sisältyvät tunteet eivät ole oikeata uskontoa. Tieto siitä, että on vakuuttunut minuuden hylkäämisen ja Jumalan palvelemisen tärkeydestä, ei ole oikeata uskontoa. Viisaus, joka panee järkeilemään, että tämä uskonto on paras kaikista, ei ole omakohtaisena ja hengellisenä kokemuksena ilmenevää uskontoa. Todellisella uskonnolla on yhteys kohtaloon ja perillepääsyn reaalisuuteen samoin kuin täydestä sydämestä uskon kautta hyväksytyn reaalisuuteen ja ihanteellisuuteen. Ja tämä kaikki on tehtävä meille omakohtaiseksi Totuuden Hengen suorittaman ilmoituksen kautta.

160:5.14 (1782.5) Ja tähän päättyivät tämän kreikkalaisfilosofin teesit, joka oli yksi oman rotunsa suurimmista ja josta oli tullut Jeesuksen evankeliumiin uskova.