Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

154:6.1 (1721.1) Kello oli noin kahdeksan tuona sunnuntaiaamuna, kun Jeesuksen maisen perheen viisi jäsentä Juudan kälyn lähettämän kutsun hälyttäminä saapui tapahtumapaikalle. Koko tästä hänen lihallisesta perheestään vain yksi, Ruut, uskoi varauksetta ja jatkuvasti Jeesuksen maan päällä suorittaman tehtävän jumalallisuuteen. Juudalla ja Jaakobilla ja jopa Joosefilla oli yhä jäljellä paljon heidän kerran omaamastaan uskosta Jeesukseen, mutta he olivat päästäneet ylpeyden puuttumaan siihen, minkä tiesivät oikeaksi ja mitkä olivat heidän todelliset hengelliset pyrkimyksensä. Mariaa raastoi niin ikään yhtäältä rakkaus ja toisaalta pelko, yhtäältä äidinrakkaus ja toisaalta perheylpeys. Vaikka epäilykset häntä kiusasivatkin, hän ei voinut koskaan täysin unohtaa Gabrielin vierailua ennen Jeesuksen syntymää. Fariseukset olivat tehneet kovasti työtä saadakseen Marian uskomaan, että Jeesus oli järjiltään, mielenhäiriöinen. He yllyttivät häntä menemään poikiensa kanssa Jeesuksen luo ja koettamaan taivuttaa häntä luopumaan enemmästä julkisesta opetustyöstä. He vakuuttivat Marialle, että Jeesuksen terveys kohta murtuisi ja että koko perheelle koituisi vain häpeää ja epäsuosiota, jos hänen sallittaisiin jatkaa. Ja niin Juudan kälyn viestin saapuessa kaikki viisi sonnustautuivat välittömästi taipaleelle kohti Sebedeuksen taloa. He olivat olleet koolla Marian kodissa, jossa heillä oli edellisenä iltana ollut tapaaminen fariseusten kanssa. He olivat keskustelleet jerusalemilaisten johtomiesten kanssa pitkälle yöhön, ja kaikki olivat enemmän tai vähemmän vakuuttuneita siitä, että Jeesus käyttäytyi oudosti, että hän oli käyttäytynyt oudosti jo jonkin aikaa. Vaikkei Ruut osannutkaan selittää Jeesuksen käyttäytymisestä kaikkea, hän korosti voimakkaasti sitä, että Jeesus oli aina kohdellut perhettään oikeudenmukaisesti, ja hän kieltäytyi yhtymästä kaavailuihin, joiden tarkoituksena oli suostutella Jeesus luopumaan enemmästä toiminnasta.

154:6.2 (1721.2) Matkallaan Sebedeuksen talolle he keskustelivat näistä asioista ja sopivat keskenään koettavansa suostutella Jeesusta tulemaan heidän mukanaan kotiin, sillä, niin kuin Maria sanoi: ”Tiedän, että kykenisin vaikuttamaan poikaani, jos hän vain tulisi kotiin ja kuuntelisi minua.” Jaakob ja Juuda olivat kuulleet huhuja siitä, että aikomuksena oli pidättää Jeesus ja viedä hänet Jerusalemiin tuomittavaksi. He pelkäsivät myös oman turvallisuutensa puolesta. Niin kauan kuin Jeesus oli yleisen mielipiteen suosikki, hänen perheensä antoi asioiden sujua omaa rataansa, mutta nyt kun kapernaumilaiset ja Jerusalemin johtomiehet olivat äkkiä kääntyneet häntä vastaan, perheen jäsenet alkoivat tuntea, miten tuskallisesti heitä painoi heidän kiusallisen asemaansa liittyvä oletettu häpeä.

154:6.3 (1721.3) He olivat odottaneet tapaavansa Jeesuksen, vievänsä hänet sivummalle ja kehottavansa häntä lähtemään kotiin heidän mukanaan. He olivat ajatelleet vakuuttaa hänelle, että he unohtaisivat että hän oli laiminlyönyt heitä – he antaisivat anteeksi ja unohtaisivat –, jos hän vain luopuisi hupsutuksestaan ja lakkaisi yrittämästä opettaa uutta uskontoa, josta ei ollut muuhun kuin tuottamaan vaikeuksia hänelle itselleen ja häpeää hänen perheelleen. Tähän kaikkeen Ruut suostui sanomaan vain: ”Haluan sanoa veljelleni, että pidän häntä Jumalan miehenä ja että toivon hänen mieluummin tahtovan kuolla kuin sallivan näiden ilkeiden fariseusten katkaista hänen saarnaamisensa.” Joosef lupasi pitää huolta siitä, että Ruut olisi hiljaa, sen aikaa kun toiset taivuttelisivat Jeesusta.

154:6.4 (1721.4) Kun he saapuivat Sebedeuksen talolle, Jeesus oli parhaillaan pitämässä hyvästijättöpuhettaan opetuslapsille. He koettivat päästä sisälle taloon, mutta se oli tungokseen asti täynnä. Lopulta he asettuivat takakuistille ja lähettivät eteenpäin Jeesukselle tarkoitetun viestin, joka kulki henkilöltä henkilölle niin, että sen lopulta kuiskasi hänelle Simon Pietari, joka tämän takia keskeytti hänen puheensa sanoen: ”Katso, äitisi ja veljesi ovat ulkopuolella ja heillä on kiihkeä halu saada puhua kanssasi.” Jeesuksen äidin mieleenhän ei juolahtanut, miten tärkeää Jeesuksen oli esittää tämä jäähyväissanoma seuraajilleen, eikä hän liioin tiennyt, että hänen vangitsijoidensa saapuminen saattoi minä hetkenä hyvänsä päättää hänen puheensa. Hän tosiaankin luuli, että Jeesus ilmeisen vieraantumisen jatkuttua jo näin pitkään ja se huomioon ottaen, että hän ja Jeesuksen veljet olivat armollisesti todellakin tulleet hänen luokseen, keskeyttäisi puheensa ja tulisi heidän luokseen samalla hetkellä, kun saisi viestin, että he olivat odottamassa.

154:6.5 (1722.1) Se oli taas yksi niistä tapauksista, jolloin Jeesuksen mainen perhe ei kyennyt käsittämään, että hänen oli hoidettava Isänsä asioita. Ja niin Maria ja Jeesuksen veljet loukkaantuivat syvästi siitä, että vaikka Jeesus viestin kuullakseen keskeyttikin puheensa, hän ei kuitenkaan rynnännyt ulos tervehtimään heitä, vaan he saivat kuulla hänen sointuvan äänensä voimistuvan hänen lausuessaan: ”Sanokaa äidilleni ja veljilleni, ettei heidän pidä pelätä puolestani. Isä, joka lähetti minut maailmaan, ei minua hylkää; mitään vahinkoa ei liioin tapahdu perheelleni. Kehottakaa heitä olemaan rohkealla mielin ja panemaan luottamuksensa valtakunnan Isään. Mutta kuka loppujen lopuksi on äitini ja ketkä ovat veljiäni?” Ja levittäen edessään kätensä kaikkia huoneeseen kokoontuneita opetuslapsia kohti hän sanoi: ”Minulla ei ole äitiä, minulla ei ole veljiä. Katsokaa äitiäni ja katsokaa veljiäni! Sillä jokainen, joka noudattaa taivaassa olevan Isäni tahtoa, on äitini, veljeni ja sisareni.”

154:6.6 (1722.2) Ja nämä sanat kuullessaan Maria lyyhistyi Juudan käsivarsille. He kantoivat hänet ulos puutarhaan saadakseen hänet virkoamaan, kun Jeesus sen sijaan lausui jäähyväisviestinsä loppusanat. Hän olisi sen jälkeen mennyt ulos keskustelemaan äitinsä ja veljiensä kanssa, mutta Tiberiaasta saapui kiireinen viestintuoja tuoden sellaisen tiedon, että sanhedrinin toimihenkilöt olivat tulossa ja että näillä oli valtuutus pidättää Jeesus ja viedä hänet Jerusalemiin. Andreas otti vastaan tämän sanoman ja keskeytti Jeesuksen kertoakseen viestin hänelle.

154:6.7 (1722.3) Andreas ei muistanut, että Daavid oli sijoittanut puolen kolmattakymmentä vartiomiestä Sebedeuksen talon ympärille ja ettei kukaan voinut päästä heidän kimppuunsa ylläköllä. Näin ollen hän kysyi Jeesukselta, mitä pitäisi tehdä. Mestari seisoi siinä ääneti, samalla kun hänen äitinsä, joka oli kuullut sanat ”minulla ei ole äitiä”, oli puutarhassa tointumassa järkytyksestään. Juuri tuona hetkenä muuan huoneessa oleva nainen nousi seisomaan ja huudahti: ”Siunattu on kohtu, joka sinua kantoi, ja siunatut ovat rinnat, jotka sinua imettivät.” Jeesus käännähti hetkeksi sivuun keskustelusta, jota hän kävi Andreaksen kanssa, ja vastasi tälle naiselle sanomalla: ”Ei, vaan siunattu on paremminkin se, joka kuulee Jumalan sanan ja rohkenee sitä totella.”

154:6.8 (1722.4) Maria ja Jeesuksen veljet luulivat, ettei Jeesus ymmärtänyt heitä, että hän ei enää ollut kiinnostunut heistä, ollenkaan käsittämättä, että nimenomaan he eivät kyenneet ymmärtämään Jeesusta. Jeesus ymmärsi täysin, miten vaikeaa ihmisten on irtautua menneisyydestään. Hän tiesi, miten saarnaajan kaunopuheisuus saa ihmiset horjumaan, ja miten omatunto vastaa, kun siihen vedotaan emotionaalisesti, kuten mieli vastaa johdonmukaisuuteen ja järkiperäisyyteen, mutta hän tiesi myös, miten paljon vaikeampaa on suostutella ihmiset sanoutumaan irti menneestä.

154:6.9 (1722.5) On iäti totta, että kaikilla, jotka ajattelevat olevansa väärinymmärrettyjä tai jotka luulevat, ettei heitä arvosteta, on Jeesuksessa myötätuntoinen ystävä ja ymmärtäväinen neuvonantaja. Hän oli varoittanut apostolejaan, että ihmisen viholliset saattavat olla hänen oman perhekuntansa jäseniä, mutta hän oli tuskin tajunnut, miten lähelle tämä ennustus osui soveltuakseen siihen, mitä hän itse koki. Jeesus ei hylännyt maista perhettään tehdäkseen Isänsä työtä, vaan hänen perheensä hylkäsi hänet. Kun Jaakob myöhemmin, Mestarin kuoleman ja kuolleistaheräämisen jälkeen, tuli kosketuksiin varhaiskristillisen liikkeen kanssa, hän kärsi suunnattomasti siitä, ettei ollut käyttänyt hyväkseen tätä tilaisuutta päästä jo alkuvaiheessa yhteyteen Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.

154:6.10 (1723.1) Näitä tapahtumia kokiessaan Jeesus tahtoi, että häntä opastaisi hänen ihmismielensä rajallinen tietämys. Hän halusi läpikäydä pelkkänä ihmisenä sen, mitä hän koki työtoveriensa kanssa. Ja Jeesuksen ihmismielessä nimenomaan oli ajatus, että hän ennen lähtöään tapaisi perheensä. Hän ei halunnut jättää puhettaan kesken ja tehdä sillä tavoin heidän perin pitkän eron jälkeen ensimmäisestä tapaamisestaan julkista numeroa. Hän oli aikonut päättää puheensa ja käydä sitten ennen lähtöään tapaamassa heitä, mutta nämä kaavailut kaatuivat tapahtumain heti puheen jälkeen saamaan epäonniseen käänteeseen.

154:6.11 (1723.2) Heidän pakonsa pikaisuutta lisäsi vielä se, että Sebedeuksen kodin takaovelle saapui ryhmä Daavidin sanansaattajia. Näiden miesten aikaansaama hälinä säikytti apostolit luulemaan, että uudet tulokkaat saattaisivat olla heidän pidättäjiään, ja välittömästi tapahtuvaa pidätystä pelätessään he kiiruhtivat etuoven kautta veneeseen, joka oli heitä odottamassa. Ja kaikki tämä selittää, miksei Jeesus tavannut takakuistilla odottelevaa perhettään.

154:6.12 (1723.3) Mutta kun hän kiireesti pakoa tehdessään astui veneeseen, hän ehti silti sanoa Daavid Sebedeukselle: ”Kerro äidilleni ja veljilleni, että pidän arvossa heidän tuloaan ja että aikomukseni oli tavata heidät. Pyydä, etteivät he näkisi syytä loukkaantua minuun, vaan että he mieluumminkin etsisivät tietoa siitä, mikä on Jumalan tahto, sekä armoa ja rohkeutta tämän tahdon täyttääkseen.”