Arvioitu lukuaika: 4 minuuttia

128:7.1 (1416.6) Kun tämä vuosi alkoi, Jeesus Nasaretilainen tiedosti väkevästi, että hänellä oli laajalti potentiaalista valtaa. Mutta hän oli myös täysin vakuuttunut siitä, ettei hänen persoonallisuutensa Ihmisen Pojan ominaisuudessa ollut määrä käyttää tätä valtaa, ei ainakaan ennen kuin hänen hetkensä oli tullut.

128:7.2 (1417.1) Tähän aikaan hän ajatteli paljon omaa suhdettaan taivaassa olevaan Isäänsä, vaikkei hän siitä paljon puhunutkaan. Ja mihin hän kaikessa tässä ajattelussaan päätyi, sen hän toi kerran julki kukkulan laella rukoillessaan, kun hän sanoi: ”Olenpa kuka hyvänsä ja käytänpä mitä valtaa tahansa tai olen käyttämättä, siitä huolimatta olen aina ollut ja olen aina oleva Paratiisin-Isäni tahdon alainen.” Ja kuitenkin, kun tämä mies kulki Nasaretissa työhönsä ja työstä kotiin, oli kirjaimellisesti totta – jos ajatellaan koko valtavaa universumia – että ”häneen kätkeytyivät kaikki viisauden ja tiedon aarteet”.

128:7.3 (1417.2) Koko puheena olevan vuoden ajan perheen asiat sujuivat kitkattomasti muiden kuin Juudan kohdalla. Jaakobilla oli vuosikausien ajan harmia nuorimmasta veljestään, joka ei ollut taipuvainen ottamaan paikkaansa työelämässä ja johon ei voinut luottaa sikäli, että hän olisi suorittanut osuutensa kodin kuluista. Vaikka hän halusi asua kotona, hän ei kantanut tunnonvaivoja siitä, että olisi ansainnut oman osuutensa perheen elinkustannuksista.

128:7.4 (1417.3) Jeesus oli rauhan mies, ja Juudan sotaisat uroteot ja lukemattomat isänmaallisuuden purkaukset saattoivat hänet tavan takaa kiusallisiin tilanteisiin. Jaakob ja Joosef olivat sitä mieltä, että Juuda olisi pitänyt karkottaa kotoa, mutta Jeesus ei halunnut sellaiseen suostua. Aina kun heidän kärsivällisyytensä joutui kovalle koetukselle, Jeesus tapasi vain neuvoa: ”Olkaa kärsivällisiä. Olkaa neuvoissanne viisaita ja elämässänne esimerkillisiä, jotta nuori veljenne ensiksikin tulisi tietämään, mikä on parempi tie, ja tuntisi sitten tarvetta seurata teitä sillä tiellä.” Jeesuksen viisaat ja rakastavat neuvot estivät perheen hajoamisen; he pysyivät yhdessä. Mutta Juudaa ei koskaan saatu tulemaan järkiinsä, ennen kuin hän oli mennyt naimisiin.

128:7.5 (1417.4) Maria puhui vain harvoin Jeesuksen tulevasta tehtävästä. Aina kun tähän asiaan viitattiin, Jeesus vastasi vain: ”Hetkeni ei ole vielä tullut.” Jeesus oli jo päässyt melkein sen vaikean tehtävän loppuun, joka hänellä oli perheensä vieroittamisessa, jottei se enää olisi riippuvainen hänen persoonallisuutensa kokoaikaisesta läsnäolosta. Hän olisi kohta valmis sitä päivää varten, jolloin hän edellä sanottu huomioon ottaen voisi jättää tämän nasaretilaiskodin aloittaakseen entistä aktiivisemmat esivalmistelut sitä varten, mikä oli hänen todellinen hoivatehtävänsä ihmisten hyväksi.

128:7.6 (1417.5) Älkää koskaan kadottako näköpiiristänne sitä tosiasiaa, että Jeesuksen ensisijaisena tehtävänä hänen seitsemännessä lahjoittautumisessaan oli luodun olennon kokemuksen hankkiminen, Nebadonin täysivaltaisen hallitsijan aseman saavuttaminen. Ja tätä nimenomaista kokemusta hankkiessaan hän ilmoitti Urantialle ja koko paikallisuniversumilleen korkeimman totuuden Paratiisin-Isästä. Näihin tarkoitusperiin liittyi olosuhteista johtuvana seikkana myös se, että hän otti tehtäväkseen selvittää tämän planeetan mutkikkaat asiat siltä osin kuin ne liittyivät Luciferin kapinaan.

128:7.7 (1417.6) Tänä vuonna Jeesuksella oli tavallista enemmän vapaa-aikaa, ja hän käytti sitä paljon siihen, että opetti Jaakobia hoitamaan korjauspajaa ja Joosefia hoitamaan kotiasioita. Maria vaistosi, että Jeesus valmistautui jättämään heidät. Jättämään heidät, minne mennäkseen? Mitä tehdäkseen? Hän oli jo miltei luopunut ajatuksesta, että Jeesus olisi Messias. Maria ei kyennyt ymmärtämään häntä, hän ei kerta kaikkiaan päässyt perille esikoispojastaan.

128:7.8 (1417.7) Jeesus vietti tänä vuonna paljon aikaa perheensä yksittäisten jäsenten seurassa. Hänellä oli tapana viedä heitä pitkille ja useintoistuville vaelluksille ylös kukkulalle ja ulos maaseudulle. Ennen sadonkorjuuta Jeesus vei Juudan heidän maanviljelijä-enonsa luokse Nasaretin eteläpuolelle, mutta Juuda ei siellä sadonkorjuun jälkeen kauan viihtynyt. Hän karkasi, ja Simon löysi hänet myöhemmin kalastajien seurasta järven rannalta. Kun Simon toi hänet takaisin kotiin, Jeesus keskusteli asiat karkulaisen kanssa selviksi, ja kun tämä halusi ryhtyä kalastajaksi, Jeesus meni Juudan kanssa Magdalaan ja jätti hänet sinne erään kalastajasukulaisen hoiviin. Ja Juuda teki tästä lähtien töitä kohtalaisen hyvin ja säännöllisesti aina avioliittoonsa saakka, ja jatkoi kalastajan ammatissa naimisiinmenonsa jälkeenkin.

128:7.9 (1418.1) Lopultakin oli koittanut päivä, jolloin Jeesuksen kaikki veljet ja sisaret olivat valinneet elämäntehtävänsä ja saaneet jalansijan kukin omalla alallaan. Näyttämö alkoi olla valmiina Jeesuksen lähteä kotoa.

128:7.10 (1418.2) Marraskuussa järjestettiin kaksoishäät. Jaakob ja Esta, Mirjam ja Jaakob vihittiin. Se oli toden totta riemullinen tilaisuus. Mariakin oli taas kerran onnellinen, paitsi hetkinä, joina hän tajusi, että Jeesus oli valmistautumassa lähtemään pois. Hänen suuri epävarmuutensa painoi raskaana hänen harteillaan: Jospa Jeesus vain istuutuisi keskustelemaan hänen kanssaan ja puhuisi avoimesti kaikki asiat selviksi, niin kuin oli tehnyt pikkupoikana. Mutta tämä oli johdonmukaisen vaitelias; hän ei kertonut tulevaisuudesta kerrassaan mitään.

128:7.11 (1418.3) Jaakob muutti nuorikkonsa Estan kanssa kaupungin länsilaidalle somaan pikku taloon, joka oli lahja Estan isältä. Vaikka Jaakob edelleen tukikin äitinsä kotia taloudellisesti, hänen osuutensa supistettiin avioliiton takia kuitenkin puoleen entisestään. Ja Jeesus asetti Joosefin virallisesti perheenpääksi. Juuda lähetti nyt varsin uskollisesti joka kuukausi kotiin oman osuutensa perheen rahakukkaroon. Jaakobin ja Mirjamin häät vaikuttivat Juudaan erittäin suotuisasti, ja kun hän kaksoishäiden jälkeisenä päivänä lähti apajilleen, hän vakuutti Joosefille, että tämä voisi luottaa siihen, että hän ”tekisi velvollisuutensa ja tarpeen vaatiessa enemmänkin.” Ja hän piti lupauksensa.

128:7.12 (1418.4) Mirjam asui Marian naapurina Jaakobin kodissa, sillä vanhempi Jaakob oli laskettu haudan lepoon isiensä viereen. Martta astui Mirjamin paikalle kodissa, ja uusi järjestys toimi ennen vuoden päättymistä jo kitkattomasti.

128:7.13 (1418.5) Näiden kaksoishäiden jälkeisenä päivänä Jeesuksella oli tärkeä neuvottelu veljensä Jaakobin kanssa. Hän kertoi luottamuksellisesti Jaakobille, että hän valmistautui lähtemään kotoa. Hän lahjoitti Jaakobille täyden omistusoikeuden korjausverstaaseen, luopui virallisesti ja juhlallisesti Joosefin talon isännän asemasta ja asetti mitä liikuttavimmin veljensä Jaakobin ”isäni talon päämieheksi ja varjelijaksi”. Hän laati asiakirjan, jonka he molemmat allekirjoittivat. Se oli salainen sopimus, jossa määrättiin, että Jaakob lahjaksi saamansa korjauspajan vastineeksi suostuisi vuorostaan ottamaan täyden rahallisen vastuun perheestä ja vapauttaisi siten Jeesuksen kaikista enemmistä velvollisuuksista näiden asioiden suhteen. Sitten kun sopimus oli allekirjoitettu ja kun talousarvio oli järjestetty niin, että perheen varsinaiset menot katettaisiin ilman mitään Jeesukselta saatavaa osuutta, Jeesus sanoi Jaakobille: ”Mutta, poikani, lähetän sinulle edelleen joka kuukausi jotakin aina siihen asti, kunnes hetkeni on tullut, mutta saat sen, mitä lähetän, käyttää niin kuin kulloinenkin tilanne vaatii. Käytä varani siihen, mikä on perheelle välttämätöntä tai mikä on sille huviksi, aivan kuten parhaaksi katsot. Käytä niitä sairaustapauksissa tai odottamattomissa hätätilanteissa, jollaiset voivat kohdata ketä tahansa yksittäistä perheenjäsentä.”

128:7.14 (1418.6) Ja näin Jeesus valmistautui astumaan Isänsä asioiden toimittamiseen ryhtymistä edeltäneen aikuisikänsä toiseen vaiheeseen, jonka hän sitten elikin kodin ulkopuolella.