Mikael suvereenina hallitsijana – millainen on hänen valtakuntansa arvopohja? 3/6
Tämän blogi sarjan osat:
- 1/6 Kuka on Nebadonin Mikael? – kosmologinen perusesittely
- 2/6 Seitsemän lahjoittautumista – miksi Luoja halusi elää luotujensa elämän
- 3/6 Mikael suvereenina hallitsijana – millainen on hänen valtakuntansa arvopohja
- 4/6 Luova henki Mikaelin luova työtoveri ja ”universumin äiti”
- 5/6 Totuuden Henki ja Pyhä Henki – miten Mikael ja Äiti-Henki koskettavat meitä nyt?
- 6/6 Mitä Mikaelin seuraaminen tarkoittaa tänään? – käytännöllinen hengellisyys arjessa
Kun Urantia-kirja puhuu Kristus Mikaelista, se ei kuvaa etäistä kosmista yksinvaltasta tai kylmää universaalista komentajaa. Se avaa meille toisenlaisen näkymän: hallitsijan, joka on ennen kaikkea Isä. Isä, joka tuntee luotunsa nimeltä, ymmärtää heidän kamppailunsa ja kulkee heidän rinnallaan – ei yläpuolellaan, samassa Mikael inkarnoitui myös ihmiseksi eli Jeesukseksi ja sen myötä hän on myös meidän ikioma ja rakas veljemme, veli jonka esimerkkiä on hyvä seurata.
Tämä tekee Mikaelin suvereniteetista jotakin poikkeuksellista. Hänen valtakuntansa ei perustu pelkoon, pakkoon tai auktoriteetin etäisyyteen, vaan rakkauteen, armeliaisuuteen ja elävään suhteeseen.
Isä ja Luoja omassa universumissaan
Nebadonin paikallisuniversumi on Mikaelin oma luomus – hänen kotinsa ja perheensä. Yhdessä Äiti-Hengen kanssa hän on kaikkien tämän universumin olentojen Isä-Poika ja Henki-Äiti. Urantia, meidän maailmamme, kuuluu tähän kokonaisuuteen. Siksi Urantia-kirja puhuu hallitsijasta nimellä, joka yhdistää taivaan ja maan: Kristus Mikael, joka tunnetaan Urantialla myös nimellä Jeesus Nasaretilainen joka on ihmisveljemme.
Tämä ei ole vain teologinen yksityiskohta. Se tarkoittaa, että universumin hallitsija tuntee ihmisen elämän sisältäpäin – ilon, kivun, epävarmuuden ja toivon, syntymän sekä kuoleman.
Suvereniteetti, joka ansaittiin elämällä
Mikaelin täysivaltaisuus ei ole lahja, joka annettiin hänelle etuoikeutena. Se ansaittiin kokemuksella. Seitsemän lahjoittautumisen kautta hän eli luotujensa elämää eri tasoilla, ja viimeinen niistä tapahtui Urantialla – ihmisenä, meidän kaltaisenamme.
Juuri siksi hänen valtansa on Urantia-kirjan mukaan:
- rajoittamatonta mutta ei mielivaltaista
- kiistatonta mutta ei pakottavaa
- korkeinta mahdollista, koska se yhdistää jumalallisen ja luodun näkökulman
Hänen hallintonsa perustuu ymmärrykseen sekä rakkauteen, ei kontrolliin, pakottamiseen tai pelotteluun.
Oikeudenmukaisuutta, joka on lämmintä
Erityisen koskettava on kuva Mikaelista hallitsijana kapinan keskellä. Hän ei hallitse kostolla tai rangaistuksella, vaan viisaudella ja myötätunnolla. Hänen oikeudenmukaisuutensa ei ole kylmää lakia, vaan elävää oikeamielisyyttä, jossa armeliaisuus kulkee aina mukana.
Urantia-kirja kertoo jopa tilanteesta, jossa Mikael tarjoaa kapinoivalle edeltäjälleen anteeksiantoa ja mahdollisuutta sovintoon. Tämä ei ole heikkoutta – se on vahvinta mahdollista hallintaa.
Valta, joka kunnioittaa vapautta
Urantian lahjoittautumisen jälkeen Mikaelille annetaan ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Silti hänen tapansa käyttää valtaa on johdonmukaisesti vapautta kunnioittava. Hän ei pakota ketään uskoon, kuuliaisuuteen tai rakkauteen. Hän kutsuu rakkaudessaan ja rakkaudessa me seuraamme.
Tämä tekee hänen valtakunnastaan sisäisen todellisuuden – taivaan valtakunnan, joka alkaa sydämestä.
Valtakunta perheenä, ei järjestelmänä
Mikaelin valtakunnan arvopohja tiivistyy kahteen perusajatukseen:
- Jumalan isyys
- ihmisten veljeys
Kaikki persoonat ovat saman Isän lapsia, ja siksi jokaisella on rajaton arvo. Tämä veljeys ylittää maailmat, kulttuurit ja aikakaudet.
Rakkaus on tämän valtakunnan sydän. Ei tunteena, vaan elävänä asenteena, joka näkyy armeliaisuutena, palveluna ja uskollisuutena hyvälle, tätä Jeesuskin yritti kovasti opettaa, meidän rakastama veljemme ja Mikael jumalamme.
Kasvun tie – ei valmis tila
Urantia-kirjan mukaan paikallisuniversumit ovat kehityksen ympäristöjä. Kukaan ei ole heti valmis. Hengellinen elämä on matka, jossa kasvetaan kohti suurempaa totuutta, kauneutta ja hyvyyttä, matka jatkuu vielä kauas tämän elämän ulottumattomiin.
Mikaelin valtakunnassa suuri ei ole se, joka hallitsee eniten, vaan se, joka rakastaa syvimmin. Palvelu ei ole sivurooli – se on suuruuden mitta.
Hiljainen kutsu jokaiselle
Kristus Mikaelin kuva Urantia-kirjassa on lopulta hyvin henkilökohtainen. Hän ei kysy täydellisyyttä, vaan suuntaa. Ei virheettömyyttä, vaan halua kasvaa. Hänen valtakuntansa ei ole paikka, johon joskus päädytään, vaan todellisuus, johon voi astua jo nyt – sydämen tasolla.
Ja ehkä juuri siksi tämä kuva hallitsijasta koskettaa niin syvästi: se on valtaa, joka tuntuu kodilta, koti joka on meidän suvun korkeimman sekä täydellisimmän veljemme asuinsija, hän on vastassa ja odottaa meitä.
Voit lukea Urantia-kirjaa täältä: https://urantiakirja.fi/urantia-kirja/