Sanoisin, että ei pidä säikähtää, jos ei ihan heti kaikkea ymmärrä tai hahmota. Muistelen lukeneeni jostain arvion, että Urantiakirjan esipuhe on mahdollisesti vaikeatajuisinta tekstiä, mitä tällä planeetalla on koskaan julkaistu. Kirjan julkaisemisen v. 1955 jälkeen alkoi kokoontua ryhmä lukijoita viikoittain aiheenaan pelkästään tämä esipuhe. En tiedä, kauanko he todellisuudessa jatkoivat, mutta legendan mukaan ainakin 90-luvulla se kokoontui yhä…
Ja vielä sen verran, että siinähän pahoitellaan, ettei ihmisten käsityskyky eikä sitä myöten kielellinen ilmaisukaan riitä omaksumaan siinä käsiteltyjä aiheita kuin korkeintaan vähäisiltä osin.
Siksipä en ole ollut huolissani oman ymmärryksen puutteista, vaan otan ilomielin vastaan kaikki mahdolliset oivallukset, joita kerta kerralta kohtaan, niitäkin nimittäin riittää 😉
