Urantia-yhteisö
Ladataan…
Foorumin toiminta
Luo uusia aiheita tai kokeile hakea eri materiaalia sivustolta!
Uskon että olipa Urantia-kirja totta tai ei, sen tarkoitus on jokatapauksessa hyvä. Mehän ei voida tietää todellisuudessa paljoakaan Jumalasta, mutta moni sen sisimmässään tuntee, joten tässä suhteessa Urantia-kirja on paras lähde jonka olen elämänivarrella löytänyt, vaikkakin sen sisältö on vahvasti liitoksissa siihen aikakauteen jolloinka se kirjoitettiin, ihan siinä missä Raamattu on oman aikakautensa tuotos.
Siispä, uskon että Urantia-kirjan sisältö perustuu sen ajan tietämyksentasoon, ei tämän nykyajan tai tulevan aikakauden tietotasoon. Koska kirjaa ei voi päivittää, pitää silloin itse viedä ajatuksensa aikaisempiin aikakausiin ja soveltaa sieltä ymmärrystä tähän päivään.
Meidän tarkoitus ei ole uskoa kirjaan vaan sen kertomaan Jumalaan sekä Jeesukseen, ei kirjan tehtävä ole kuin antaa ilmoitus ja se herättää liekin sisimmässämme joka etsii itse totuuden ja pysyy yhteydessä Jumalaan. Siispä sanoisin, että kirjan tarkoitus on olla väline, ei tie ja totuus joka taas on Jeesuksen tarkoitus ja sitähän kirjakin yrittää painottaa, ei siinä Jeesus sano ”Uskokaa kirjaan” vaan ”Uskokaa isään” eli Jumalaan, kirja siis vain on ilmoituksen väline, ei palvonnan kohde.
Koska monet jo aiemmin kirjaa kohdanneet ajatukset sopi todella hyvin kirjan sisältöön, oletan sen olevan siksi paras mahdollinen ilmoitus ja hengellinen kirja mitä olen tähän mennessä löytänyt, mutta faktaa on kuitenkin se että me emme tosiasiassa voi tietää vaan meidän tulisi uskoa sen todenmukaisuuteen, se sitten nähdään kuinka elämässä käy, enkä pienissäkään määrin usko että kukaan korkeampi olento rankaisee siitä että uskomme johonkin kauniiseen ja hyväntahtoiseen, siis jos se olisikin valheellista sisältöä. Ei minun sisimmässäni tuntema Jumala ihmistä rankaise siitä mitä hän lukee ja mihin hän siinä suhteessa uskoo, eikä varmasti hän kovinkaan suurta merkitystä laita sille että mitä kirjaa ihminen lukee, mikään kirja ei ole kuin materiaalia ja teksti on vain sanasymboleita, tärkeintä on se ajatus mitä teksti ja ne sanasymbolit herättää.
Minä en ajattele uskonko Urantia-kirjaan vaan ajattelen, että minä haluan uskoa Urantia-kirjan olevan totuus, mutta pidätän oikeuden vaihtaa mielipidettäni jos jotakin vakuuttavempaa ja uutta informaatiota ilmenee, tähän mennessä ei ole ilmestynyt ja uskon että menen tämän kanssa hautaansaakka ja sillon viimeistään saan tiedon. Positiivista tässä on kuitenkin se, että kirjan myötä elämäni on ollut positiivista ja mukavaa, kaikelle on tarkoituksensa ja vaikka se ei olisikaan totta, niin silti olen sen ansiosta elänyt mukavan elämän ja sekin on jo jotain ☺️🙏❤️
Kiitos hyvästä aloituksesta ja tarinastasi, oli mielenkiintoista lukea sitä ja ei voi ainakaan väittää, ettetkö olisi etsinyt, kokeillut ja kokenut kuitenkin rohkeasti ☺️🙏❤️
Lisäsit loppuun ”Lisään vielä sen, että näen nykyään maailman uskonnoissa paljon kauneutta ja totuutta” niin itse joskus olin vastahakoinen kristittynä muita uskontoja kohtaan, mutta nykyisin myös näen paljon kauneutta sekä ripauksen totuutta siellä sekä täällä eri uskonnoissa, tuntuu vähän siltä että niihin on vain ihmiskäsi ja sen ajan tarve manipuloida tekstejä, kun sen kaiken ihmisen muokkaamisen, käännöksien, tarpeiden ja halujen usvan taakse kurkistaa, niin jotenkin sieltä pilkottaa kuitenkin kaunis ajatus totuudesta.
Uskon myös vahvasti jokaisen ihmisen sisällä loistavan kauniin sekä rakastavan sielun, vaan niin paljon maailma on muurannut sitä puhdasta ja kaunista sielua umpeen, mutta siellä se silti on ja loistaa kauniina, sen kun ihmiset päästäisivät vapaammin esiin, niin siinä vasta olisikin syntymässä upea ihmiskunta.
Ja vielä tämä Hengellinen matka ei tarvitse dogmeja ja rituaaleja Amen! 🙏
Ehdotan Seitsemisen kansallispuistossa saari-soljasilla kesäkuussa tapaamista, yhdessä nuotiolla oleskelua ja lähiluonnossa kävelyä, omat eväät mukaan! 😊
Minun kyytiin mahtuu Tre – Seitsemisen – Tre yksi henkilö, sillä takapenkit on varattu Ossu koiralle 🐶
Kuten sanoit niin se henkilökohtainen usko on Suuntaajan, ihmisen ja Universaalisen Isän keskinen asia, eikä sitä kaiketi voi muut ihmiset määrittää.
Innostaa, vaalia, auttaa ja opastaa kuitenkin voi, sillä kysyvälle vastataan. Eikös se Jeesuskin maininnut, että ei kannata käyttää aikaansa heihin joidenka kuppi on jo täys, mutta ne joiden kuppi on puolillaan ja janoavat hengen elävää vettä voi kertoa taivaan valtakunnasta? 😊🙏
Suuntaaja on Jumalan osanen ja sitä voidaan tuttavallisemmin kuvata johdatuksena tai johdattajana, hänen työnsä on auttaa ihmistä maisenelämän läpi tekemään ylösnousemuksellista uraansa varten hyviä valintoja.
Suuntaaja ei ole sielu, mutta sinun persoona ja Suuntaaja luo sielun, eli te olette sielunne kasvattajia ja tämä sielu on se ”uudesti syntynyt” olento. Mansiomaailmoissa sitten osa fuusioituu Suuntaajan, osa luova hengen ja osa Mikaelin kanssa jos nyt oikein muistan ja ymmärtääkseni vain Suuntaajan kanssa fuusioituneet jatkaa matkaansa kohti korkeinta universaalia olentoa eli paratiisia.
Itse tulkitsen asian niin, että meitä on tässä kolme osapuolta, persoona, Suuntaaja sekä sielu + enkelit, Mikael ja muut avustavat olennot 😊🙏💜
Jotkin ihmiset kutsuvat sielua ylipersoonallisuudeksi, tuo Jumalan osanen saa meiltä persoonallisuuden ilmeisesti sielun muodossa, eli teknisesti voisi sanoa että kyllä, ainakin oletan yli minuuden tarkoittavan tuota samaa 🤔
Mahtavaa, meitä on siis jo ainakin 3 tulossa ensi kesän miittiin! 🤩🙏
Täälläkin voi tehdä kirjanmerkkejä ja muistiinpanoja kirjan sivuille 🙂 Maalaa teksti ja valitse väri tai laita pelkkä kirjanmerkki, sit niitä voi muokata kirjasivun kirjanmerkki paneelista tai pikapaneelista kirjasivulla joka näkyy oikealla.
Mutta tietty, fyysinen kirja on fyysinen kirja 🤩🙏
Olen kuullut, että rasvakeittimessä voi tehdä mitä tahansa, siispä kumisaapas rasvakeittimessä voisi olla jo aikas eksoottisen makuinen elämys 😂
Meinaatko että tulisit Smii myös kalastelemaan? Siellä Saari-soljasilla ei saa kalastaa, mutta jokunen kilometri ennen kansallispuistoa on hyvä suolampi mikä tarjoaa ihan hyvin ahventa, samainen lampi näkyy tässä videolla https://www.youtube.com/watch?v=vJ4LaAn921E&t=2050s
Ja tosiaan, mukaan vain! Alueella on nuotiopaikkoja, huussit, vesipisteitä sekä hyvin katettuja reittejä joissa pääsee helposti liikkumaan. Tuo keittokatos mitä suunnittelin on kirkas-soljasella ja siihenkin saa auton aivan viereen, eli kävelymatkaa ei paljoakaan tulisi, eli hyvinkin helppo paikka ja tulisijoilta löytyy tosiaan katokset, ettei vesisadettakaan tarvitse peljätä.
Just näin, yhdessä oleilua ja yhteisen aihepiirin ympärillä keskusteluja. Siellä on useampi katettu nuotiopaikka ja auton saa ihan vierelle, myös kävelyreitit katettuja niin eipä tartte senkään puolesta miettiä erävaatetusta, kunhan ei nyt puvuntakissa sentään lähde 😂
Itse ajattelin, että voisin aamusta lähteä ja koittaa josko saisin lähimestoilta ahventa narrattua niin vois sitäkin foliossa sitten laitella syötäväksi kaikille, tosin mun kala-onnella saan lammenpohjasta kumisaappaan sekä risukasan, että saa toki siihenkin aktiviteettiin osallistua jos haluaa ja tuoda kala-onnensa mukanaan 😂😂😂
Todellakin kamerat tulevat mukaan ja tarkoitus olisi tehdä vlogi tästäkin, että myös he pääsevät mukaan jotka eivät fyysisesti mukaan pääse, yhdessä tässä ollaan tavalla tai toisella 🙏☺️
Kivan palkinnon olet saanut kun voitit pelkosi 😂
Niinpä! Ihan älytöntä juurikin miettiä ns ”boxin” ulkopuolelta, että mitäpä jos se juttu onkin näin eikä noin, sillä usein sitä havahtuu johonkin todella loogiseen yhtälöön mikä on ollut esillä, mutta ei ole vain osannut katsoa tai ymmärtää juuri sitä kulmaa asian suhteen.
Joskus tulee sellainen riittämättömyyden tunne, se saattaa kummuta juurikin siitä että on luisumassa johonkin missä ei ole sitä ”valoa” jota kohti yritetään jokainen osaltamme kurkottaa, mutta sitten katsotaan vain tähän ihmiselämään vaikka se onkin oikeasti niitä sielun juttuja ja just varsinkin siinä ”mieli ei sitä ymmärrä ja reagoi negatiivisesti”.
Sitä sanotaan, että aivoilla menee noin 2-3kk tottua perus juttuihin ja isompiin 1-2v, eli ei se ihan hetkessä mukana ole kaikessa 😂🙏
Kuulostaa tutulta. Oletko joskus kuullut jonkun kysyvän ja sitten vain vastaat ihan lonkalta ja mietit että ”Mistä mä tuon edes olen oppinut, vastasinkohan minä edes äsken?” – Koska toisinaan tulee fiilis, että joku toinen vastaa itsensä puolesta ja se vastaus on samalla vastaus kysymykseen jota itse on pohtinut.
Kerran kävi niin, että ystävä kysyi tuikitavallisen kysymyksen, ajatuksissani sitten vastasin ja hämmennyin, että hitto tuohan oli vastaus hänelle, mutta täydellinen vastaus asiaan jota olen viikkoja pohtinut ja juurikin tästä syystä koen keskustelut tärkeinä, sitä välillä oppii muilta kuin itseltäänkin, teoilta, hetkiltä, menneyisyydestä ja tulevaisuudesta, oikeastaan ikinä ei voi tietää mistä ja miten oppii jälleen uutta ja kaikki se vaikuttaa siihen omaan elämän uraan 😊🙏
Miten koet totuuden tien vaikuttaneen sinun elämääsi? Koetko vielä sitä ihmismäistä ylpeyttä?
Onko se välttämättä alemmuuden/riittämättömyyden tunnetta vai tunnetta, että jokin sisimmässäsi työntää sinua vielä parempiin tuloksiin? Mitä jos oletkin ymmärtänyt sen tunteen väärin ja se onkin nimenomaan tsemppaava ja eteenpäin vievä voima, isän voima? 😊❤️
Sanon samaa mitä hemppa sanoi, että veli hyvä sinä riität kyllä, keräät jo niitä sielun hedelmiä ja etenet, mutta mä vähä luulen että sun henkilökohtainen suuntaaja on ottanut sellaisen linjan, että se vie sua vain vauhdilla eteenpäin ja kehonmieli reagoi sille tutulla tavalla eli ”negatiivisesti”, vaikka kaikki oikeasti tapahtuu puhtaasti rakkaudesta ja lempeydellä 😊
Kyllä, koettelemuksilla on suuri merkitys. Sitä jopa ennen Urantia-kirjaa ajatteli että tässä minua vaan kidutetaan ja ärsytetään, pisteli herkästi ympäröivien kristillisten ihmisten tapaan kaikki jonkin pahan piikkiin, vaikka totuus olikin se että isä hellästi kasvatti ja vei kohti kokemuksellista, sitten ajansaatossa sitä oppikin tajuamaan että hitto nää koettelemukset ovatkin juuri niitä asioita jotka kasvattaa ja vie eteenpäin, että tuskin mikään ”paha” haluaa meistä parempia kasvattaa 😂
Hybridillä ajattelin sitä, että itse tunnistan sisälläni asustavan kaksi olentoa joista kummallakin on oma tehtävänsä ja tunnistan niiden reagoimiset, kuten olen tunnistavinaan myös suuntaajan eron intuitiosta, välillä se tunne on niin voimakas ja tiedän että se ei ole minun mieleni vaan jokin niin varma sekä vahva.
Sitä on oppinut ajansaatossa elämään kumpaakin elämää yhdessä ja erikseen, toinen on karkean eläimellisen ihmismäinen ja menee viettelemysten perässä, toinen on lempeä, rakastava sekä hoivaava ja ymmärtävä puoli, se toinen puoli eli sielullinen olemus tuntuu kehittyvän voimakkaammaksi ja on ottanut jo dominoivan aseman, siltikin annan välillä keholle saumaa tehdä omia juttujaan, koen että toisella kerään pisteitä ihmiselämään ja toisella taivaalliseen elämään.
”Ja varmasti suurinosa ajattelusta on aineellisen mielen tuotetta, mutta on mulla aavistus että joissain tapauksissa se ajatus on tullut Suuntaajalta.”
– Miten olet tämän kokenut, miten erotat nämä toisistaan tai ajattelet niiden eroavan?