Törmäsin kirjaan noin kymmenen vuotta sitten. En kerta kaikkiaan muista, mistä sain vinkin. En ainakaan keneltäkään ihmiseltä, joten
todennäköisesti jostain nettikeskustelusta.
Taustani on se, että 24-vuotiaana (30 vuotta sitten) aloin pohtia uskonasioita uudelleen ja kyseenalaistamaan sovitusuhrioppia, jota minulle oli rippikoulussa
pontevasti opetettu ja johon olin uskonut. Päättelin myös, ettei Raamattu ole Jumalan sanaa. Luin kolmea vanhinta evankeliumia ja mietin, mitä Jeesus täällä Maan päällä halusi sanoa, mikä hänen tarkoituksensa oli.
Kiinnostuin muistakin uskonnoista, kävin teosofisen seuran kokouksissa silloin tällöin. Aloin uskoa, että maailmaan on lähetetty aikojen kuluessa useita hengellisiä opettajia.
Erinäisten elämänkokemusten ja pohdintojen seurauksena päättelin, että Jeesus on ennen kaikkea opettaja ja vain osa Raamatusta on edes suunnilleen totta.
Teosofiassa pidin siitä, että se kannustaa tutkimaan muitakin uskontoja, kuten Urantiakin tekee. Lisäksi ihmisten välinen veljeys on teosofian keskeinen opin-kappale, kuten Urantiassakin.
Niinpä elämänkatsomukseni ei mitenkään suuresti muuttunut Urantian löytämisen seurauksena, mutta elämänkatsomukseni sai ehdottoman vahvistuksen. Olen tämän kymmenen vuoden aikana lukenut Urantiaa vaihtelevasti. Kolmatta osaa olen lukenut aika paljon ja neljännen osan olen luke-
nut kokonaan. Kaksi ekaa osaa ovat jääneet vähemmälle, ehkä osittain niiden vaikeuden takia ja osittain siksi, että mielestäni minun ei tarvitsekaan esimerkiksi henkimaailmasta tietää kaikkea.
Pidän kuitenkin siitä, että Urantiassa arvostetaan muitakin uskontoja- kaikki ne vievät lähemmäs Jumalaa ja suhtautuminen niihin on jotenkin neutraalin myönteinen. Kuitenkin Jeesus on se suurin opettaja.
