Tää tais tapahtua noin vuosi sitten. Oli perjantai ja työviikko alako olemaan ns. pulkassa. Minulla oli ylitöitä ja kaupassa piti käydä myös töiden jälkeen. Meillä on vähän niin kuin semmonen hiljainen sopimus, että jos tilanne näyttää siltä, niin viimeisessä vuorossa oleva päästää muut lähtemään vaikka varsinainen työaika ei ole vielä päättynyt.
No meitä oli jostain syystä useampi merkattu sinne 16:30 asti ja vihjailin, että voisin ottaa ylitöitä pois. En saanut minkään näköistä vastausta, aistin että hekin haluavat kotiin. No päästin heidät lähtemään viikonlopun viettoon ja jäin tekemään vuoroni loppuun.
No sitten kauppaan ja sain kauppa-asiat hoidettua. Päätin vilkaista puhelinta ennenkö poistun kaupungista, vaimolta oli tullut viesti, että jotain pitää vielä tuoda, joku ihan must.
No ei muuta kuin käännös takaisin päin, kauppaan oli ehkä n. 400m. Päätin ajaa lyhintä reittiä takaisin, jostain syystä käännyin kuitenkin pois päin kaupalta, olin siis nelihaara risteyksessä ja tarkoitus oli kääntyä oikealle, mutta meninkin vasempaan. Meidän keskusta on aika pieni, niin kiertomatkaa ei juuri nimeksikään tule. Vähän jo siinä ajaessa hämmennyin, että miten se ratti käänsiki tänne.
No ajelin sitä katua siinä alaspäin ja kadun päässä tulee nelihaara risteys, ihmettelin jo kaukaa että miten tässä on näin paljon autoja liikenteessä, joka suuntaan. No pääsin lähemmäs, näin sitten semmosen vanhemman rouvan käpsyttelevän pyjama ja aamutossut jalassa. Oli siis aika kolea syysilta. Rouva jatkoi tietä suoraan, ihmiset ajoivat vain ohi.
Lähdin rouvan perään, aukasin ikkunan ja kysyin, että mihinkä hän on menossa? Kotiinhan hän oli menossa, pyysin istumaan kyytiin, että voin viedä hänet. No muutaman kysymyksen jälkeen tajusin, että hän on muistisairas ja on luultavasti ”karannut” jostakin niistä kylän hoitolaitoksista. Kysyin naisen nimeä ja missä hän asuu, kertoi nimen ja kodin kertoi sijaitsevan n. 20-30km päässä. Soitin sitten yhdelle tutulle hoitajalle, että oliko heillä asukkaana tämän nimistä. No olihan siellä. Autolla ajettiin sitten siihen hoitokodille ja kävin sitten viemässä naisen käsipuolessa saattaen takaisin sinne hoitokodille.
Jälkeenpäin mietin, että olipas siinä monta ”sattumaa”.
Ja korona-aikana työpaikka vaihtui, kun en alistunut siihen myllytykseen, olin silloin hoitohommissa. Jouduin vähän niin kuin ”taistelemaan” kun minulta pidätettiin palkka, enkä töihin saanut mennä. Etsiessäni tietoa, tutkimuksia, lakipykäliä yms. Niin sain kasaan aika kattavan ja selkeän paketin, mutta se ei työnantajalle käynyt. Jälkeenpäin kun muistelin tapahtunutta, olin ihan äimänkäkenä että minäkö muka oon tämmöstä kirjottanut. Ja se tieto tavallaan tuli eteen, aika vaivatta. Tavallaan tiesin, että en voi sitä edes voittaa, mutta koko ajan oli tunne, että kyllä asiat järjestyy ja pystyin olemaan tyyni. Ja niin ne sitten töiden osalta järjestyikin.
Ja on muitakin tilanteita, ehkä niistä joskus.
