Urantia-yhteisö

Vaikein kysymys koskaan on ollut se, olinko parisuhteessa väärin perustein ja moraalisesti oikealla asenteella. Parisuhde oli myrkkyä molemmille ja molemmat yrittivät elää toisten odotusten mukaisesti,kuitenkaan siinä onnistumatta. Lopulta korttitalo kaatui juuri Isälle oikeaan aikaan. Se ei olisi ollut vältettävissä vaikka mitä olisi tehnyt tai ajatellut että tästä selvitään. Silti Isä kuuli, tiesi , näki ja näytti tien. Ei helppo tie mutta otin Häntä kädestä kiinni ja heittäydyin Isän johdatukseen. Tapahtukoon sinun tahtosi,ei minun.

Vaikein kysymys Jumalalle ,oli silloin kun sairastuin ärhäkkään reumaan kesken työuran. Miksi?
Toinen samanmoinen oli kun tyttäreni sairastui vakavasti ,annettiin 50% mahdollisuus.
Kysyin Jumalalta selviääkö tyttäreni,toivoin/rukoilin selviytymistä.
Vastaus tuli noin 2,5 vuotta myöhemmin ,hän menehtyi.
En kysynyt miksi,vaan sain Jumalan Armosta tyytyä vastaukseen joka oli peruuttamaton!

En tiedä vaikein, mutta monesti on miettinyt, olenko saanut anteeksi? Riitänkö minä näin? Osaanko toteuttaa Sinun tahtoasi? Opeta minua rakastamaan ja ymmärtämään muita, ehkä niinkuin laajemmin.

En enää niinkään, sillä Urantia vastaa moneen näistä.

Ei välttämättä varsinainen kysymys, mutta se kun tuli kunnolla käytyä läpi ja käsiteltyä omia vajavaisuuksia ja huonoja valintoja elämässä, sekä pyydettyä anteeksiantoa menneistä virheistä jotka painoivat musertavana taakkana.

Olenko riittävä, olenko edennyt elämässäni niin pitkälle, että Jumala isä hyväksyt minut luoksesi 😭

Teenkö oikein, olenko oikealla polulla seuratessani johdatusta. Onko minun tie varjeluksessasi, viekö se tie luoksesi, onko myös minulle varattu paikka sekä nimi valtakunnassasi vai pitääkö yrittää enemmän?

Kysymys jääköön sittenkin minun ja Isän väliseksi.

Kun Isä löysi minut ja minä Hänet n. vajaa 2 vuotta takaperin. Se tapahtui yhtäkkiä ja odottamatta enkä edes tajunnut koko asiaa kun vasta joitakin aikoja myöhemmin. Minulla ei ole uskonnollista taustaa joten sen ymmärtäminen otti aikansa, mutta hetkeäkään en kadu, nyt olen Isän johdosta juuri siellä missä minun kuuluukin olla, Hänen huomassaan, rakastavassa yhteisössä ❤️

Viimmeiset 3,5 vuotta johdatus on ollut "käsin kosketeltavaa"
Kiitos siitä , Rakas Henki-Isämme!

Olen joutunut johdatuksen piiriin pyytämättä. Pelkään, minulle henkisesti paatuneelle, ei ole sijaa, jäänkö yksin pimeään, vailla toivoa, rakkautta, vaille yhtään mitään. Sattuu, tuskaa, ahdistusta, palelee, tyhjyyttä, pysähtynyt sydän lyö, jääkö sieluni eksynyt yksin pimeään, vaille rakkautta tai yhtään mitään. Onko minulle sijaa tai kuka minua edes kantaa yhtään mihinkään. Siksi kysyn onko minulle sijaa, kun tässä nyt olen ilman yhtään mitään?

Tarinoita olisi todella useita, mutta kerron vain yhden tällä kertaa.

Olin sairastunut ja juhannus oli seuraavana päivänä, sain kutsuttua sinne ystävän joka oli pitänyt kaveri porukkaamme jo neljättä vuotta etäisyyttä, hän ei siis vastannut viesteihin eikä puheluihin, silti sinnikkäästi aina koko tuon vuoden kutsuin millon kalareissulle ja millon juhannusta viettämään yms.

Neljä vuotta meni ja hän vastas, olin koko tuon ajan laittanut hänen ja minun viestiketjuun kutsuja eikä muita viestejä ollut noiden vuosien ajalta, mutta huomasin että hän kirjoittaa viestiä kun kysyin tulisiko hän viettämään meidän kanssa juhannusta mökille ja olin ihan että 😲 kun hän vastas \\\"No voishan sitä vaikka tullakin\\\"..

Ongelma oli se, että olin pahasti kuumeessa kun tuon viestin luin. Samalla oli tunne, että en voi jäädä pois, mutta en voi kipeänäkään mennä tartuttamaan muita. Niinpä ristin käteni, selitin isälle asian että kyse ei ole minusta vaan hänestä, haluan todella olla läsnä, osoittaa että hän on edelleen rakastettu ja haluan halata.

Aamulla kun heräsin, olo oli kuin olisin kävellyt pumpulilla, mihinkään ei sattunut, kolottanut eikä mitään, kuume oli kadonnut kuin ei olisi ikinä ollutkaan.

Sisimmässäni olin sinnikäs ja pidin yhteyttä ja mökillä ystäväni kertoi humalassa, että oli yrittänyt useasti viedä hengen itseltään, mutta ne mun viestit veti hänet aina harkitsemaan uudelleen, että hän vihdoin tajusi ettei ole yksin 💜

Välillä tuli ajatus, etten enempää laittaisi viestejä, mutta kuin joku olisi kuiskannut tunnetasolla että \'\'Laita vain, sillä on merkitystä\'\' ja niinhän sillä olikin, kokonaisen ihmisen elämän verran.

Varmaankin tuo korona-aika. Silloin sai paljon tietoa maailmassa vaikuttavasta pahasta ja ennen kaikkea hyvästä. Löytyi IP-blogi ja sitä kautta Urantia ja hengellisyys. Tuntuu, että ne oli isoja oppimisen vuosia tai alku kaikelle uudelle. Henkilökohtaisessa elämässä tapahtui isoja muutoksia, menimme naimisiin vaimon kanssa, tuli lapsia, uusi koti, uusi työ.

Ja kun näin jälkikäteen tarkastelee, niin on tiennyt asioita teoriassa, mutta on toiminut vastoin niitä käytännössä, joissakin asioissa. Matkalla kohti totuutta, kauneutta ja hyvyyttä.

Silloin, kun olet eniten vaikeuksissa tai pimeässä ja joku ihminen tulee sinun tykö. Hän vaan saa olosi paremmaksi ja on kuin enkeli olisi käynyt. Kaikki muuttuu siinä silmän räpäyksessä.Kuiskauksen päässä minä olen sinusta.

Aikanaan kun avopuolisolleni tuli elämässä paljon vastoinkäymisiä ja hän oli niiden johdosta jatkuvasti alamaissa eikä sieltä meinannut ylös päästä, niin rukoilin useammankin kerran sitä että Isä saisi rauhoitettua hänen mieltään kun häntä oli niin paljon jatkuvasti koeteltu ja että antaisi ne koettelemukset hänen sijastaan minulle, että tekisin ja kokisin mitä vaan, sillä olisin halunnut kantaa sen taakan hänen puolestaan milloin tahansa.

Syvin rukous on ollut se, että pääsisin lähemmäksi Jumalaa ja saisin tehdä moraalisesti oikein elämässä . Halu kehittyä paremmaksi ihmiseksi kuin koskaan aiemmin. Elämässä on tullut tehtyä moraalisesti todella suuria virheitä jotka,eivät ole vieneet lähemmäksi Jumalaa vaan päinvastoin. Joskus on tehtävä kipeitä päätöksiä, jotta se moraalisesti on oikein ja pääset jatkamaan eteenpäin .

Rukoilin:anna minulle uskoa!
Vastauksena löysin erään kirjan viiteluettelosta sanan Uranti-kirja.
Loppu onkin sitten historiaa😇

Häpeän tunteen kadottaminen, jotta se ei kalvaisi mieltäni niin usein. Olen rukoillut myös viisautta pyrkimyksissäni johtaa ihmisiä oikeaan suuntaan ja olen rukoillut usein, että Jumala antaisi selkeän sekä kiistattoman merkin siitä, että hän todella on kuulolla ja läsnä, jotta ihmismieleni ei epäröisi.

Olen ystäviä rukoillut elämääni, olen aika yksinäinen eikä minulla ei ole kuin kotieläimeni 😔 Uskon jonain päivänä täältä yhteisöstä löytyvän ystäviä, olen varma että rukoukseni on kuultu ja niihin vastataan pian! ❤️🙏

Syvin rukoukseni tässä hetkessä,on löytää yhä enenevässä määrin Henki-Isämme tahto ja sen toteuttaminen elämässäni. Tähän liittyen lähimmäisten rakastaminen täysimääräisemmin.
Isän tahto ei minun. Aamen

Rukoilen toivoa toivottomiin tilanteisiin