Tutkijat ja terveysjärjestöt kehittävät yhtä kokonaisvaltaista mittaria, niin kutsuttua sisäistä toimintakykyä (intrinsic capacity), jonka tarkoitus on kuvata ihmisen fyysistä ja henkistä toimintakykyä yhdellä luvulla. Käsite määriteltiin WHO:n ohjelmassa jo vuonna 2015, mutta sen operationalisointia pilotoidaan nyt kliinisissä kokeissa Ranskassa ja New Mexicossa, ja Yhdysvalloissa ARPA-H rahoittaa tutkimuksia, jotka tutkivat mittarin sopivuutta ikääntymistä hidastavien hoitojen arviointiin.

Mitä mittari tarkalleen pyrkii mittaamaan ja miksi se herättää kiinnostusta? Perusajatuksena on siirtää painopiste kliinisistä diagnooseista kohti ihmisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja seurattavuutta ajan yli. Jos mittari todella kuvaisi elämänlaatua ja ennustaisi toimintarajoitteita tai kuolleisuutta, sitä voitaisiin käyttää varhaiseen tunnistukseen ja kohdennettuihin hoitoihin.

Miten sisäinen toimintakyky muodostetaan?

Sisäinen toimintakyky perustuu viiteen osa-alueeseen: kognitioon, liikkumiskykyyn (voimaan ja liikkuvuuteen), aistitoimintoihin (näkö ja kuulo), psyykkiseen hyvinvointiin sekä vireystilaan (energiataso ja kyky sietää rasitusta). Monia näistä osa-alueista mitataan nykykäytännöissä jo erikseen esimerkiksi puristusvoiman ja kävelynopeuden mittauksilla, mutta uusi lähestymistapa pyrkii yhdistämään ne yhdeksi standardiksi.

Tutkimukset ovat osoittaneet yhteyksiä sisäisen toimintakyvyn mittareihin ja myöhempiin toimintarajoitteisiin sekä kuolleisuuteen iäkkäillä. Asiantuntijat korostavat, että mittarin todellinen arvo näyttäytyy parhaiten, kun muutosta seurataan pitkällä aikavälillä: seulonta ja toistuva arviointi voivat paljastaa heikkenemisen varhaisessa vaiheessa ja mahdollistaa puuttumisen ennen pysyviä haittoja.

Mahdolliset vaikutukset hoitoihin ja sääntelyyn

Yksi mittarin kiinnostavista käytännön seuraamuksista liittyy lääke- ja hoitotestaukseen. ARPA-H:n rahoittama ohjelma selvittää, voisiko sisäinen toimintakyky tarjota mitattavan, kliinisesti merkittävän päätöskriteerin, jonka avulla viranomaiset kuten FDA arvioisivat ikääntymistä hidastavien interventioiden tehoa. Tällä hetkellä FDA ei luokittele ikääntymistä sairautena, mikä rajoittaa lääkkeiden hyväksymisperusteita.

Tutkijat pyrkivät osoittamaan kaksi keskeistä asiaa: että mittari todella heijastaa ihmisen todellista toimintakykyä ja elinajanodotetta, ja että toimintakykyyn voidaan vaikuttaa olemassa olevilla keinoilla. Esimerkkejä mahdollisista interventioista mainitaan liikunta ja tiettyjen lääkeryhmien, kuten GLP-1-valmisteiden, vaikutukset. Jos molemmat seikat varmistuvat, mittari voisi avata uusia reittejä ennaltaehkäisevään hoitoon ja jopa uusien hoitojen hyväksyntään.

Toistaiseksi tutkimusyhteisö pitää lähestymistapaa lupaavana, mutta useita avoimia kysymyksiä on jäljellä. Tarvitaan pitkäaikaisia kliinisiä kokeita, standardoidut mittausmenetelmät sekä näyttö, että mittari toimii eri populaatioissa ja olosuhteissa. Lisäksi on arvioitava, miten mittarin käyttöönotto vaikuttaisi terveydenhuollon resursseihin ja hoitopolkujen priorisointiin.

Urantia-kirjan lukijoille aihe tarjoaa pitkän linjan kiinnostuksenkohteen: mittarit, jotka kuvaavat ja edistävät ihmiskunnan kykyä säilyttää terve ja toimiva elämä, kytkeytyvät keskeiseen teemaan ihmiskunnan kehityksestä ja hyvinvoinnin edistämisestä. Seuraavat vuodet näyttävät, voiko yksi luku toimia käytännöllisenä ja eettisesti kestävinä työkaluna terveemmän ikääntymisen tukemisessa.