Itä‑Suomen yliopiston tutkijat ovat osallistuneet uuden kansainvälisesti vertailukelpoisen mittarin kehitykseen, joka pyrkii kuvaamaan paitsi kuinka pitkään ihmiset elävät, myös kuinka suuren osan elämästään he todennäköisesti pystyvät toimimaan hyvässä toimintakyvyssä. Mittarin suomalaiset viitearvot julkaistiin Tekniikan Maailman yhteydessä raportoiden, ja ne perustuvat kesällä 2024 kerättyyn väestötutkimusaineistoon.

Tutkimusaineisto koostui 3 644:stä 20–79‑vuotiaasta suomalaisesta ja edusti sekä maantieteellisesti että ikärakenteeltaan Suomen aikuisväestöä. Mittari, jota kutsutaan toiminta‑ ja työkykypainotetuksi elinajanodotteeksi (PALE, Productivity‑Adjusted Life Expectancy), yhdistää tavallisen elinajanodotteen tietoihin arvioidusta terveydentilan aiheuttamasta rajoituksesta päivittäisiin toimintoihin ja työkykyyn.

PALE‑laskelma käyttää 0–1‑asteikon mukaista toimintakykykerrointa: arvo 1 kuvaa täydellistä kykyä selviytyä arjen ja työelämän vaatimuksista, kun taas arvo 0 tarkoittaa täydellistä kyvyttömyyttä. Esimerkiksi toiminta‑ ja työkykykerroin 0,80 tulkitaan siten, että henkilö toimii keskimäärin 80 prosentilla täydestä kapasiteetistaan, ja tämän mukaisesti yksi vuosi laskennassa vastaa 0,8 täysin toimintakykyistä vuotta.

Mitä suomalaisten viitearvot kertovat

Perinteinen elinajanodote on Suomessa yhä huomattava: 20‑vuotiaan miehen odotetaan elävän keskimäärin noin 80‑vuotiaaksi ja naisen noin 85‑vuotiaaksi. Kun elinvuodet painotetaan toimintakyvyn mukaan, lasketut PALE‑arvot ovat selvästi lyhyemmät. Miesten PALE oli 42,9 vuotta ja naisten 46,1 vuotta. Aineiston keskimääräinen toimintakykykerroin oli 0,77; miehillä 0,78 ja naisilla 0,76.

Tutkijat korostavat, että mittari ei merkitse sitä, että jäljellä olevat vuodet olisivat toimintakyvyttömiä, vaan että osittainen toimintakyvyn heikkeneminen vähentää vuosien laskennallista painoarvoa. Lisäksi PALE ottaa huomioon paitsi palkkatyön myös palkattoman työn muodot, kuten kotitaloustyöt ja läheisistä huolehtimisen, joita perinteisissä taloudellisissa arvioinneissa ei aina huomioida.

Käyttötarkoitukset ja vaikutukset politiikkaan

Tutkijoiden mukaan väestötason viitearvot toimivat vertailukohtana, jonka avulla yksittäisten sairauksien tai terveysongelmien vaikutusta voidaan mitata suhteessa tavanomaiseen toimintakykyyn samanikäisellä väestöllä. Niitä voi hyödyntää muun muassa sairauksien tuottaman toiminta‑ ja työkyvyn menetyksen arvioinnissa, eri väestöryhmien välisen eriarvoisuuden tarkastelussa sekä hyvinvointipoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arvioinnissa.

PALE voi myös tarjota laajempaa näkökulmaa terveyden taloudellisiin arviointeihin, koska se sisällyttää palkattoman työn arvon sellaisiin laskelmiin, jotka usein rajoittuvat ansiotyöhön. Tällainen laajempi mittaristo voi muuttaa sitä, miten yhteiskunta arvioi terveydenhuollon investointeja, sosiaalipolitiikkaa ja ikääntymiseen liittyviä palveluita.

Hankkeen vastuullisena johtajana mainittu Itä‑Suomen yliopiston professori Janne Martikainen ja päätutkijana toiminut yliopistotutkija Piia Lavikainen ovat korostaneet mittarin kansainvälistä vertailtavuutta ja tarpeellisuutta, kun vertaillaan kansainvälisiä terveysvaikutuksia ja hyvinvoinnin eroja. Vastaavia viitearvoja on aiemmin raportoitu Australiasta ja Kanadasta, ja suomalaisten tulokset ovat tärkeä lisä kansainväliseen keskusteluun.

Tutkimusaineisto kerättiin osana PREWELL‑hanketta (Yksilöllinen mielen hyvinvoinnin edistäminen korkean riskin aikuisväestössä), joka on saanut Next Generation EU ‑rahoitusta. Julkaistut viitearvot tarjoavat nyt pohjan jatkotutkimukselle ja soveltaville arvioinneille, joissa voidaan verrata esimerkiksi tietyn sairauden aiheuttamaa toimintakyvyn menetystä siihen, mitä samanikäisellä väestöllä pidetään normaalina.

PALE‑mittarin käyttöönotto laajemmassa terveys‑ ja hyvinvoinnin arvioinnissa edistää kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä elinvuosien laadusta. Se tarjoaa päätöksentekijöille ja tutkijoille työkalun, joka huomioi sekä elinajan pituuden että kyvyn osallistua yhteiskunnan toimintaan — mukaan lukien sellaiset tehtävät, joiden arvo ei aina näy kansantalouden tilastoissa.