Uudet tulkinnat New Horizons -lennon keräämästä aineistosta tarjoavat viitteitä siitä, että Pluton suurin kuu Kharon on menneisyydessä pyörinyt huomattavasti nykyistä nopeammin — tutkimusanalyysit puhuvat arviolta noin kymmenkertaisesta pyörimisnopeudesta verrattuna nykyiseen tilaan. Löydös perustuu Kharonin pinnanmuotoihin, kuten vuoristomuodostumiin, joita tutkijat tulkitsevat jälkinä voimakkaammasta dynaamisesta prosessoinnista.

Kharon on poikkeuksellinen Aurinkokunnan kuu: se on suhteellisesti suuri emokappaleeseensa nähden, noin puolet Pluton halkaisijasta ja noin yhden kahdeksasosamassan verran Pluton massasta. Tämä erikoinen kokoasetus vaikuttaa Pluton ja Kharonin välisiin vuorovaikutuksiin, ja New Horizons -flybyssä vuonna 2015 kerätty laaja aineisto on ollut keskeinen lähde näiden vuorovaikutusten ja kuun kehityshistorian ymmärtämiseksi.

Mitä New Horizons havaitsi ja miten se tulkitaan

New Horizonsin ottamista kuvista ja topografisista aineistoista löytyneet vuoristoiset alueet ja muut pinnanpiirteet antavat aineksia paitsi Kharonin geologiaan myös sen kiertoliikkeen historiaan. Tutkijat, jotka analysoivat tätä kertaluonteista lennon dataa, näkevät piirteitä, jotka sopivat kuun aiempaan nopeampaan rotaatioon: pinnanmuodot voivat olla perua menneistä tensioista, maanvyöryistä tai jäisen kuoren muodonmuutoksista, jotka liittyivät muuttuvaan pyörimisnopeuteen ja siihen liittyviin voimiin.

Koska Kharonin koko ja massa suhteessa Plutoon tekevät järjestelmästä ikään kuin kaksi lähes tasavertaista kehoa, niiden väliset vetovoimavaikutukset ja aika pitkän aikavälin fantastiset kiertoaikojen muutokset ovat keskeinen osa tulkintaa. Nykyinen tilanne, jossa Kharon on lukittunut eli pyörähdysaika vastaa sen kiertoaikaa Pluton ympäri, kertoo pitkäaikaisesta tidalisesta evoluutiosta. Löydöksessä kiinnostava on se, että pinnanmuodot kantavat merkkejä aiemmasta ajasta ennen tätä lukkiutumista.

Miksi löydös on merkittävä planeettatutkimukselle

Se, että Kharon on voinut pyöriä merkittävästi nopeammin kuin nykyään, vaikuttaa suoraan käsityksiimme kuun sisäisestä lämmöstä, jäisen kuoren käyttäytymisestä ja vuorovaikutushistoriasta Pluton kanssa. Nämä tiedot auttavat rakentamaan parempaa kuvaa kuinka pienet, jääpitoiset kappaleet muuttuvat ajan mittaan ja miten niiden geologia reagoi dynaamisiin muutoksiin. Lisäksi tulkinnat Kharonin kehityksestä voivat toimia vertailukohtana muille kuille ja planeettojen pienemmille seuralaisille sekä eksoplaneettojen järjestelmille, joissa massasuhteet eroavat merkittävästi tyypillisestä planeetta–kuu-parista.

Tulevien analyysien tavoitteena on yhdistää kuvallinen ja topografinen aineisto malleihin, jotka kuvaavat pyörimisnopeuden hidastumista ja siihen liittyviä mekaanisia ja termisiä prosesseja. New Horizonsin keräämä aineisto jatkaa siten merkittävänä lähteenä Pluton järjestelmän historian selvittämisessä, vaikka tiedot ovat peräisin yhdestä ohilennosta.