Uusi, Jyväskylän yliopiston johtama tutkimus on arvioinut ensimmäistä kertaa ekologisen rajan avohakkuille boreaalisissa metsissä. Tutkimuksen mukaan vanhoihin metsiin sopeutuneiden lintulajien säilyminen edellyttää joko keskimäärin vähintään 90 vuoden mittaista metsän kiertoaikaa tai että noin viidesosa metsäalueesta jätetään avohakkuun ulkopuolelle.

Tulos tarjoaa konkreettisen mittapuun metsien kestävälle käytölle: sen sijaan, että suositukset perustuisivat pelkästään yleisiin tavoitteisiin, tutkimus tarjoaa numeerisia ehtoja, joiden avulla voi arvioida nykyisten hakkuukäytäntöjen pitkäaikaisia vaikutuksia linnuston monimuotoisuuteen.

Mitä tutkimus mittasi ja miksi se on uutta

Tutkimus käytti vanhojen metsien lintulajeja indikaattoreina metsäluonnon tilalle. Monimuotoisuudelle erityisen herkät lajit heijastavat vanhojen metsien rakenteellisia ominaisuuksia ja pitkän aikavälin jatkuvuutta. Sen sijaan, että arvio olisi pysynyt kielellisenä tavoitteena, tämä työ määritteli konkreettisen kynnyksen, jonka alittaminen todennäköisesti johtaa elinympäristöjen pirstoutumiseen ja paikalliseen taantumiseen.

Arviointiin liittyvä numeerinen tavoite — 90 vuoden kiertoaika tai noin 20 prosentin suojeluosuus — antaa metsä- ja luonnonhoidon suunnittelijoille selkeämmän työnkalun soveltaa ekologisia periaatteita käytäntöön.

Vaikutukset suojelulle ja metsänhoidolle

Tutkimuksen suositukset asettavat vaatimuksia sekä puuntuotantoon että suojelualueiden verkostoitumiseen. Jos metsätalouden kiertoajat lyhenevät paikallisesti merkittävästi alle tutkittujen arvojen, paikalliset vanhoihin metsiin erikoistuneet lajit voivat kärsiä. Vastaavasti riittävä suojeltu osuus maisemasta voi antaa linnustoille toimivan verkoston, joka ylläpitää populaatioita myös hakkuualojen välillä.

Käytännössä löydös voi auttaa yhdistämään metsätalouden taloudelliset tavoitteet ja luonnon monimuotoisuuden vaatimukset: se tarjoaa mitattavia ehtoja, joita voidaan käyttää suunnittelussa, maiseman- ja suojelualueiden sijoittelussa sekä seurannassa.

Lisäksi tutkimus korostaa pitkän aikavälin näkökulman merkitystä. Ekologiset prosessit ja lajien elinkiertojen vaatimukset eivät muutu nopeasti, joten metsänhoidon päätösten vaikutukset näkyvät vuosikymmenien mittaisina. Konkreettinen tavoite tukee sellaista pitkäjänteistä suunnittelua, joka palvelee sekä luonnon että ihmisten tulevia tarpeita.

Seuraava askel on tulosten soveltaminen käytäntöön paikallisissa ja alueellisissa metsäsuunnitelmissa sekä lisätutkimus, joka tarkentaa suojeluosuuden ja kiertoajan merkitystä eri boreaalisen alueen ekologisissa olosuhteissa.