Tutkijat johtajanaan David DeBoer (Oxford) ovat julkaisseet arXivissa esipaperin, jossa he esittävät radioradioteleskoopin rakentamista Kuun kaukaiselle puolelle. Heidän perustelunsa ovat yksinkertaisia: Maasta peräisinyt radiohäly on kasvanut niin paljon, että helposti havaittavat ja toistaiseksi selittämättömät signaalit voivat jäädä nykyisessä ympäristössä kuulumattomiin, ja ionosfäärin vaikutus estää osan alhaisista taajuuksista pääsemästä maanpäällisiin havaintoihin.

Esipaperi nostaa esiin historiallisen esimerkin: 1977 vastaanotettu niin kutsuttu “Wow!”-signaali, joka oli poikkeuksellisen voimakas maanpäällisissä mittauksissa tuolloin. Kirjoittajat huomauttavat, että samanlainen havainto tänään todennäköisesti hukkuisi inhimillisen teknologian aiheuttamaan taustakohinaan.

Miksi Kuun kaukainen puoli tarjoaa ainutlaatuisen radiohiljaisuuden

Kuun kaukainen puoli suojautuu Maan suoralta radiohälyltä, koska Kuu estää näkyvyyden Maahan päin. Tämä luonnollinen ’varjo’ tarjoaa yhden harvoista paikoista aurinkokunnassa, jossa alataajuiset radiosignaalit voidaan mitata ilman suoraa ihmiskunnan aiheuttamaa sekoitusta. Toisaalta ionosfäärin läsnäolo Maan pinnan läheisyydessä tekee tiettyjen matalataajuisten signaalien havainnoinnista vaikeaa tai mahdotonta maanpäällisillä aseilla.

Kirjoittajat perustelevat sijoituspaikan etuja nimenomaan tämän radioympäristön puhtaudella: vähäisempi taustakohina tarkoittaa parempaa herkkyyttä heikoille tai harvinaisille avaruudellisille lähteille, olipa kyseessä luonnollinen emissio tai huomion arvoinen anomalinen signaali.

Suunnitelman kiireellisyys ja seuraukset tutkimukselle

ArXiv-esipaperin tekijät tähdentävät, että tilaisuus rakentaa ja suojella radiohiljaista aluetta ei ole pysyvä. Maan kiertoradalla olevien satelliittien ja muiden lähettimien määrä kasvaa jatkuvasti, laajentaen ihmisen radiojalanjälkeä avaruuteen. Tämän vuoksi tutkijat näkevät toiminnan aloittamisen kiireellisenä, ennen kuin kaukainen kuu menettää asemansa viimeisenä laajalti radiohiljaisena alueena.

Vaikka esipaperi ei yksityiskohtaisesti esittele kaikkia teknisiä ratkaisuja tässä raportoidussa tiivistelmässä, sen viesti on selkeä: jos halutaan säilyttää mahdollisuus havaita heikkoja alataajuisia avaruussignaaleja, on selvitettävä, miten Kuun kaukaiselle puolelle voidaan perustaa kestävä observatorio. Tällainen observatorio avaisi uusia mahdollisuuksia sekä perusastronomialle että etsivälle radiotutkimukselle (SETI), sillä se antaisi pääsyn taajuusalueille, jotka ovat nykymaailmassa muuten vaikeasti saavutettavissa.

Seuraavat askeleet vaativat lisätutkimusta ja kansainvälistä koordinointia: tarkempi suunnittelu, potentiaalisten sijaintien kartoitus ja arvio siitä, miten tuleva avaruustoiminta voidaan sovittaa yhteen siten, että radiohiljaisuutta suojellaan. Kirjoittajien muistutus kiireellisyydestä toimii kannanottona tieteellisen yhteisön ja avaruuspolitiikan suuntaan.