Tutkijat käyttivät ilmassa tehtävää laserkeilausta (lidar) paljastaakseen yli 400 muinaista maanmuokkausta Etelä-Länsi-Amazonian sademetsän alta. Löydöt, jotka julkaistiin vertaisarvioidussa Nature-lehdessä 29. heinäkuuta 2026, viittaavat siihen, että alueella saattoi asua jopa miljoonia ihmisiä vuosina noin 600 eaa. – 850 jaa.

Skannattu alue kattoi noin 4 500 neliökilometriä Brasilian, Bolivian ja Perun raja-alueita. Tutkijat nimittävät löydettyjä yhteisöjä Aquiryiksi paikannimen mukaan. Rakenteet eivät olleet satunnaisia: niissä on geometrisia, seremoniallisia muotoja, tienpätkiä sekä myöhempiä asutuskeskittymiä, mikä kertoo suunnitelmallisesta maisemanmuokkauksesta ja yhteisöjen välisestä yhteistyöstä.

Miten lidar muutti näkemyksemme

Lidar-teknologia mahdollistaa maanpinnan muotojen paljastamisen tiheän kasvillisuuden läpi. Tutkijat lensivät noin 450 kilometrin pituisia suoria transekteja ja kartoittivat noin kilometrin leveän kaistan joka kymmenes kilometri. Tämän systemaattisen skannauksen myötä tutkimusryhmä löytöineen kykeni laajentamaan paikalliset havainnot alueelliseksi kuviksi: konservatiivinen arvio on, että alueella voi olla yli 20 000 vastaavaa maanmuokkausta.

Jo havaittujen yli 400 maanmuokkauksen perusteella tutkijat tekivät populaatioestimaatin: Etelä-Länsi-Amazonian yhteisöt olisivat voineet tukea jopa kolmesta miljoonasta ihmistä. Tämä muuttaa vallitsevaa käsitystä Amazonin historiallisesta asutustiheydestä ja ihmisen vaikutuksesta alueen ekologiaan.

Yhteisöjen ympäristönhoito ja ruokajärjestelyt

Arkeologisten havaintojen perusteella Aquiry-yhteisöt eivät pelkästään rakentaneet monumentteja, vaan myös aktiivisesti muokkasivat ympäristöään: he raivasivat bambua seremoniallisia keskuksia ja peltoalueita varten sekä polttivat aluetta viljelyä varten. Löydöissä mainittuja viljelykasveja ovat muun muassa maissi, kurpitsa, bataatti, chilit, pavut ja maapähkinä.

Lisäksi yhteisöt suosivat ja todennäköisesti viljelivät proteiinipitoisia puulajeja kuten paran- (Brazil nut) ja peach palm -puita, joilla on ollut merkittävä rooli paikallisessa ravinnossa. Tutkijat viittaavat siihen, että tällainen biokulttuurinen hallinta on vaikuttanut alueen hiilenkiertoon ja tulisi huomioida myös tulevissa ilmastomalleissa.

Rakennetut tiet ja keskitetyt seremonialliset rakenteet kertovat organisoidusta yhteistyöstä eri yhteisöjen välillä. Kuitenkin suurten yhteiskuntien nopea romahdus noin 850 jaa. — ilmiö, jota on myös havaittu Keski-Amerikan mayakulttuureissa — jää edelleen avoimeksi kysymykseksi.

Tutkimus maalaa kuvan Amazonista, joka oli muinoin huomattavasti ihmisen muokkaama ja yhteisöllisesti hallittu maisema. Löydöt haastavat yksinkertaisia oletuksia alkuperäiskansojen elinympäristöistä ja muistuttavat, että sademetsien historia ja ihmisyhteisöjen osaaminen ovat monimuotoisempia kuin aiemmin on ajateltu.

Lisäksi tällainen ymmärrys antaa arvokasta tietoa nykyiselle keskustelulle kestävästä metsänhoidosta ja siitä, miten ihmistoiminta on pitkällä aikavälillä vaikuttanut ekosysteemeihin. Arkeologinen tieto voi auttaa yhdistämään perinteistä ympäristönhallintaa ja nykyaikaista ilmastopolitiikkaa tavoilla, jotka tukevat sekä luonnon monimuotoisuutta että ihmisyhteisöjä.

Julkaisun tekijöitä ovat muun muassa Martti Pärssinen ja Juha Hyyppä Helsingin yliopistosta sekä Pirjo Kristiina Virtanen. Tutkimus osoittaa, että suuri osa Amazonian historiaa on edelleen piilossa kasvillisuuden alla, ja uusia löytöjä voidaan odottaa kun lidar-teknologiaa ja arkeologista kenttätyötä yhdistetään tulevissa projekteissa.