Arvioitu lukuaika: 4 minuuttia

189:4.1 (2025.2) Lähestyessämme Jeesuksen kuolleistanousun ajankohtaa tänä varhaisena sunnuntaiaamun hetkenä olisi palautettava mieleen, että kymmenen apostolia oli Elia ja Maria Markuksen kodissa, ja he uinuivat yläsalissa ja lepäsivät siellä samoilla lavereilla, joille he olivat oikaisseet itsensä Mestarinsa seurassa viettämänsä viimeisen ehtoollisen aikana. Tänä sunnuntaiaamuna he olivat Tuomasta lukuun ottamatta kaikki samassa paikassa. Tuomas oli heidän seurassaan muutaman minuutin ajan myöhään lauantai-iltana, kun he olivat ensimmäistä kertaa taas yhdessä, mutta apostolien näkeminen oli siihen ajatukseen yhdistyessään, mitä Jeesukselle oli tapahtunut, hänelle liikaa. Hän loi nopean katseen tovereihinsa ja poistui samassa hetkessä huoneesta mennen Simonin kotiin Betfagessa, jossa hän aikoi yksinäisyydessä surra huoliaan. Kaikki apostolit kärsivät, mutta eivät niinkään epäilyksestä ja epätoivosta kuin pelosta, murheesta ja häpeästä.

189:4.2 (2025.3) Nikodemuksen kotiin oli Daavid Sebedeuksen ja Joosef Arimatealaisen lisäksi kokoontunut kaksitoista, ehkä viisitoista, Jeesuksen jerusalemilaista eturivin opetuslasta. Joosef Arimatealaisen kodissa oli viitisentoista, ehkä kaksikymmentä, johtavaa naisuskovaa. Vain nämä naiset pitivät majaa Joosefin talossa, ja he olivat pysytelleet sapattipäivän ja sapattia seuranneen illan tuntien aikana visusti sisällä, joten he eivät tienneet sotilasvartion pitävän haudalla vahtia, eikä heidän tiedossaan liioin ollut, että haudan eteen oli vieritetty toinenkin kivi ja että kumpikin kivi oli sinetöity Pilatuksen sinetein.

189:4.3 (2025.4) Vähän ennen kello kolmea tänä sunnuntaiaamuna, kun ensimmäiset päivän merkit alkoivat näkyä idässä, viisi näistä naisista lähti Jeesuksen haudalle. He olivat valmistaneet suuret määrät erityisiä palsamointivoiteita, ja he kantoivat mukanaan useita pellavakääreitä. Heidän tarkoituksenaan oli antaa Jeesuksen ruumiille perusteellisempi kuolinvoitelu ja kietoa se huolellisemmin uusiin kääreisiin.

189:4.4 (2025.5) Naisjoukkoon, joka lähti suorittamaan tätä Jeesuksen ruumiin voitelua, kuuluivat Magdalan Maria, Alfeuksen kaksosten äiti Maria, Sebedeuksen veljesten äiti Salome, Kuusaan vaimo Joanna ja Ezra Aleksandrialaisen tytär Susanna.

189:4.5 (2025.6) Kello oli noin puoli neljä, kun nämä viisi naista voidekantamuksineen saapuivat tyhjän hautakammion eteen. Astuessaan ulos Damaskoksenportista he kohtasivat joukon sotilaita, jotka enemmän tai vähemmän paniikin vallassa riensivät kaupunkiin, ja tapahtuma sai heidät keskeyttämään matkantekonsa muutamaksi hetkeksi. Mutta kun mitään tätä enempää ei sattunut, he jatkoivat matkaansa.

189:4.6 (2025.7) He hämmästyivät suuresti nähdessään, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta, etenkin kun he olivat tulomatkalla keskenään puhuneet: ”Kukahan auttaisi meitä vierittämään kiven pois paikaltaan?” He laskivat kuormansa maahan ja alkoivat luoda toisiinsa pelosta ja suuresta hämmästyksestä kertovia katseita. Siinä kun he seisoivat pelosta väristen, Maria Magdalena rohkaisi mielensä, meni pienemmän kiven taakse ja uskaltautui sisälle avoimeen hautakammioon. Tämä Joosefin hauta oli omistajansa puutarhassa, mäen rinteessä tien itäpuolella, ja sen oviaukko avautui sekin itään. Tuohon hetkeen tultaessa uusi päivä oli alkanut sarastaa sen verran, että Maria saattoi sen valossa katsoa haudan perälle, paikkaan, jossa Mestarin ruumis oli levännyt, ja nähdä, että ruumis oli poissa. Kallioseinän syvennyksessä, johon Jeesus oli laskettu, Maria näki vain laskostetun hikiliinan siellä, missä tämän pää oli levännyt, sekä käärinliinat, joihin tämä oli ollut kiedottuna, paikallaan koskemattomina, kuten ne olivat olleet kivellä, ennen kuin taivaalliset armeijat siirsivät ruumiin pois. Peiteliina oli hautasyvennyksen jalkopäässä.

189:4.7 (2026.1) Viivyttyään haudan oviaukolla muutaman hetken (hän ei heti hautaan sisälle astuttuaan nähnyt selvästi) Maria näki, että Jeesuksen ruumis oli poissa ja että sen paikalla olivat vain nämä hautavaatteet, ja hänen suustaan pääsi hätääntynyt ja tuskainen kirkaisu. Kaikki naiset olivat ylen määrin hermostuneita; he olivat olleet säikkyjä siitä lähtien, kun he kaupungin portilla kohtasivat pakokauhuiset sotilaat, ja kun Maria päästi tämän tuskankirkaisun, he joutuivat kauhun valtaan ja pakenivat kiireesti paikalta. He pysähtyivät vasta juostuaan aina Damaskoksenportille saakka. Tuona hetkenä Joanna sai tunnonvaivoja siitä, että he olivat jättäneet Marian yksikseen; hän kokosi toverinsa ympärilleen, ja he lähtivät takaisin haudalle.

189:4.8 (2026.2) Kun he pääsivät hautakammion lähelle, kauhistunut Magdalena, joka oli joutunut kahta kauheamman kammon valtaan, kun hän ei hautakammiosta ulos astuttuaan ollutkaan löytänyt sisariaan odottamasta, ryntäsi heitä kohti ja huusi kiihdyksissään: ”Hän ei ole siellä – ne ovat vieneet hänet pois!” Hän vei heidät takaisin haudalle, ja he astuivat kaikki sisälle ja näkivät, että se oli tyhjä.

189:4.9 (2026.3) Sen jälkeen kaikki viisi naista istuutuivat kivelle, joka oli oviaukon lähellä, ja pohtivat tilannetta. Heidän mieleensä ei ollut vielä juolahtanut, että Jeesus oli nostettu kuolleista. He olivat koko sapatin ajan olleet vain toistensa seurassa, ja he arvelivat, että ruumis oli siirretty toiseen lepopaikkaan. Mutta punnitessaan mielessään tällaista pulmansa ratkaisua he eivät osanneet selittää, miten hautavaatteet olivat niin hyvässä järjestyksessä; kuinka olisi ollut mahdollista siirtää ruumis paikaltaan, kun samat käärinliinat, joihin se oli kiedottu, olivat edelleenkin paikallaan ruumishyllyllä ja näyttivät koskemattomilta?

189:4.10 (2026.4) Siinä kun nämä naiset istuivat tämän uuden päivän sarastuksen ensimmäisinä hetkinä, he loivat katseensa sivulle ja havaitsivat siellä äänettömän ja liikkumattoman muukalaisen. He joutuivat taas hetkeksi pelon valtaan, mutta Maria Magdalena ryntäsi muukalaista kohti ja puhutteli tätä ikään kuin luullen tätä puutarhanhoitajaksi ja sanoi: ”Minne olette vieneet Mestarin? Minne hänet on pantu? Sano se meille, jotta voimme mennä ja ottaa hänet haltuumme.” Kun muukalainen ei vastannut Marialle, tämä alkoi itkeä. Silloin Jeesus puhui heille sanoen: ”Ketä te etsitte?” Maria vastasi: ”Etsimme Jeesusta, joka laskettiin levolle Joosefin hautaan, mutta hän on poissa. Tiedätkö sinä, minne hänet on viety?” Silloin Jeesus sanoi: ”Eikö tämä Jeesus jo Galileassa kertonut teille, että hän kuolisi mutta nousisi ylös kuolleista?” Nämä sanat hätkähdyttivät naisia, mutta Mestari oli niin muuttunut, etteivät he vielä tunnistaneet häntä, kun hänellä oli selkä vasten valohämyä. Ja kun he punnitsivat mielessään hänen sanojaan, hän puhutteli Magdalenaa tutulla äänellä ja sanoi: ”Maria.” Ja kun Maria kuuli tuon sanan, joka merkitsi tutuksi käynyttä myötätuntoa ja kiintymyksellistä tervehdystä, hän tiesi äänen Mestarin ääneksi, ja hän syöksyi polvilleen Mestarin jalkojen juureen huudahtaen: ”Herrani ja Mestarini!” Ja kaikki muutkin naiset tunnistivat, että heidän edessään seisoi Mestari kunnialla kruunatussa hahmossa, ja he polvistuivat kiireesti hänen eteensä.

189:4.11 (2027.1) Syy siihen, miksi nämä ihmissilmät saivat kyvyn Jeesuksen morontiahahmon näkemiseen, oli erityispalvelus, jonka muuntajat ja keskiväliolennot suorittivat yhdessä joidenkuiden muiden tuolloin Jeesuksen mukana olleiden morontiapersoonallisuuksien kanssa.

189:4.12 (2027.2) Kun Maria yritti syleillä Jeesuksen jalkoja, tämä sanoi: ”Älä kosketa minua, Maria, sillä en ole sellainen, jollaisena minut lihallisena ollessani tunsit. Tässä hahmossa viivyn luonanne jonkin aikaa, ennen kuin nousen Isän tykö. Mutta menkää nyt kaikki ja kertokaa apostoleilleni – ja Pietarille –, että olen noussut ja että olette puhuneet kanssani.”

189:4.13 (2027.3) Toinnuttuaan hämmästyksensä aiheuttamasta järkytyksestä nämä naiset riensivät takaisin kaupunkiin ja Elia Markuksen kotiin, jossa he kertoivat kymmenelle apostolille kaiken, mitä heille oli tapahtunut. Mutta apostolit eivät kovinkaan herkästi uskoneet heitä. Ensimmäisenä heidän mieleensä tuli, että naiset olivat nähneet näyn, mutta Maria Magdalenan toistettua Jeesuksen heille lausumat sanat ja Pietarin kuultua nimensä tämä rynnisti Johannes kintereillään ulos yläsalista päästäkseen mahdollisimman nopeasti haudalle omin silmin näkemään, mitä hänelle oli kerrottu.

189:4.14 (2027.4) Naiset toistivat muille apostoleille kertomuksen keskustelustaan Jeesuksen kanssa, mutta nämä eivät halunneet uskoa; eivätkä he tulleet menneeksi ulos ottaakseen asiasta omakohtaisesti selvää, kuten Pietari ja Johannes tekivät.