Urantiakirja.fi

Arvioitu lukuaika: 4 minuuttia

Sanotaan, että parantuminen alkaa siitä hetkestä, kun lopetamme kertomasta tarinaa siitä, mikä rikkoi meidät – ja alamme kertoa tarinaa siitä, mikä korjasi meidät. Tämä ei tarkoita, että kipu olisi mitätöntä, tai että elämän haavat pitäisi unohtaa. Päinvastoin: haavoista nousee todellinen voima silloin, kun ne muuttuvat portiksi uuteen ymmärrykseen ja syvempään rakkauteen.

Urantia-kirja kutsuu meitä katsomaan omaa tarinaamme paljon laajemmasta näkökulmasta kuin vain menneiden kokemusten kautta. Kirjan opetusten mukaan ihmisen sisimmässä elää Jumalan lahjoittama Ajatuksensuuntaaja – ikuinen kipinä, joka johdattaa meitä kohti parantumista ja täydellisyyttä. Tämä sisäinen valo ei koskaan keskity siihen, mikä rikkoi meitä, vaan siihen, miten voimme kasvaa, muuntua ja rakentua uudelleen.

Olisi hyvä tarkastella sitäkin seikkaa, että voimme kouluttaa aivoillemme uusia tapoja toimia, myös monelle tuttu ”manifestointi” perustuu siihen mitä teet, miten ajattelet, miten elät. Jos elät surkutellen, miettien vain sitä mikä rikkoi sinut, etkä keskity lainkaan siihen mikä korjasi sinut, niin aivosi pysyttelevät rikkinäisessä olotilassa, sillä sinun tietoisuus päättää mitä aivotietokoneeltasi saat.

Jos opetat aivoillesi olevasi siinä mielentilassa, että sinut on rikottu niin aivosi jäävät jumittamaan siihen olotilaan, siksi sinun tulisi ajansaatossa edetä, mennä eteen päin ja alkaa vaalimaan sitä, että sinä paranet ja pikkuhiljaa aivosi alkaa käsittämään ja ymmärtämään sen prosessin päälle, että sinä tosiaan olet eheytymässä ja pian alat todella eheytymään ja voimaantumaan.

Lue seuraava teksti ja mieti kuinka vaikeaa meidän Suuntaajillamme on johdattaa meitä tässä maailmassa, tämän suuntaajan työ ei ollut todellakaan helppo, sillä aina ihminen jarrutti vaikka olisi ollut niin paljon saamassa, hän itse oli piikki lihassa joka esti kulkemasta valoon, vaikka enkelit ja suuntaajat yritti parhaansa, niin ihmisen oma vapaatahto esti sitä kaikkea tapahtumasta. Suosittelen lukemaan myös koko luvun, linkki löytyy tästä alhaalta heti sitaatin jälkeen.

111:7.5 (1223.7) ”Vaikeuteni johtui paljolti kohteeni kahden eri olemuksen välisestä päättymättömästä konfliktista: eteenpäin piiskaava kunnianhimo, jota vastaan toimi eläimelle ominainen välinpitämättömyys; korkeammalle kansanheimolle ominaiset ihanteet, joiden kanssa menivät ristiin alemmantasoiselle rodulle ominaiset vaistot; suurenmoisen mielen ylevät tarkoitusperät, joita primitiivinen perimä yllytti vastustamaan; kaukokatseisen Opastajan pitkälle ulottuvat näköalat, joita vastaan toimi ajallisuuden luodun lyhytnäköisyys; ylösnousemuksellisen olennon edistykselliset suunnitelmat, joita aineellisesta olemuksesta johtuvat halut ja kaipaukset muuntelivat; universumiälyn leimahdukset, jotka kehittyvän rodun kemiallis-energiaaliset käskytykset sammuttivat; enkelien kutsu, jota eläimen emootiot vastustivat; älyn kouliintuminen, jonka vaistonvaraiset taipumukset tekivät tyhjäksi; yksilön kokemus, jota rodun aikaa myöten karttuneet taipumukset vastustivat; parhaaseen tähtäävät päämäärät, jotka jäivät huonointa kohtaan tunnetun mieltymyksen varjoon; nerokkuuden korkealentoisuus, jonka keskinkertaisuuden painovoima mitätöi; hyvän eteneminen, jota pahan painolasti hidasti; kauneuden hienostuneisuus, jonka pahuuden läsnäolo tahrasi; loistava terveys, joka raukesi sairauden voimattomuuteen; uskon pulppuava kaivo, jonka pelon myrkyt saastuttivat; ilon lähde, jonka surun vedet tekivät kitkeräksi; odotuksen ilo, jonka toteutumisen karvaus petti; elämän ilonhetket, joita kuoleman murehtimiset aina uhkasivat. Millaista elämää ja millaisella planeetalla! Ja kuitenkin, Ajatuksensuuntaajan aina käsillä olevan avun ja kannustuksen ansiosta tämä sielu saavutti kohtalaisen määrän onnea ja menestystä ja on nyt jo noussut mansonian tuomiosaleihin.”

7. Suuntaajan ongelma

Menneisyyden varjot – ja uuden tarinan voima

Kun keskitymme vain haavoihimme, teemme niistä identiteettimme. Olemme ”se, jolle kävi näin”. Mutta kun alamme kertoa uutta tarinaa, muuttuu näkökulma: emme enää ole vain haavoittuneita, vaan olemme niitä, jotka parantuivat. Meistä tulee todistajia siitä, kuinka Jumalan rakkaus, toivo ja sisäinen henki voivat muuttaa kaiken.

Urantia-kirja sanoo:
”Todellinen ilo syntyy, kun ihminen löytää Jumalan ja oppii katsomaan elämäänsä ikuisuuden näkökulmasta.”
Kun alamme kertoa siitä, mikä paransi meitä – olkoon se rakkaus, ystävyys, anteeksianto, usko tai sisäinen johdatus – me avaamme oven ilolle ja kiitollisuudelle.

Sisäinen kipinä parantaa

Jokaisessa ihmisessä on kyky uudistua. Urantia-kirja korostaa, että tämä ei ole vain psykologinen mekanismi, vaan syvällinen hengellinen prosessi: henki tekee yhteistyötä mielen kanssa. Kun käännämme katseemme valoon, sisäinen Jumalan kipinä vahvistaa meitä, ja vähitellen tarinamme muuttuu.

Emme enää kerro tarinaa ”rikki menneestä minästä”, vaan ”minästä, joka löysi voiman nousta”.

Lopuksi

Parantuminen ei ole sitä, että kaikki haavat katoavat – vaan sitä, että haavat muuttuvat todistukseksi rakkauden voimasta. Urantia-kirjan sanoin:
”Kaikki todellinen kasvu syntyy vastoinkäymisten voittamisesta ja kärsimyksen muuttamisesta hengelliseksi opiksi.”

Ehkä siis tänään on hyvä hetki pysähtyä ja kysyä itseltämme:

• Minkä tarinan olen tähän asti kertonut?
• Ja mikä on se uusi tarina, joka todella parantaa minut?
• Olenko valmis uusiin haasteisiin?

Koska kun tarinamme vaihtuu, niin vaihtuu myös sydämemme ja siitä tulee entistäkin kokeneempi, viisaampi ja voimakkaampi, se tulee todennäköisesti saamaan kovempia haasteita eteensä, mutta se kuuluu tähän meidän koulutukseen täällä, onneksi tämä elämä ei ole ikuinen ja onhan tässä maailmassa paljon, niin paljon hyvää ettei sanotuksi saa, me vain toisinaan emme halua nähdä kuin niitä pahoja juttuja vaikka kaikki voitetut esteet ovat hyviä, eli mieti niin että jos olet käynyt läpi 10 pahaa tilannetta ja edessäsi on jälleen uusi tilanne, voit miettiä että sinulla on 10 kertainen positiivinen kokemus voitosta joidenka avulla tuo uusi tilanne on 10 kertaa helpompi voittaa, sillä sinulla on jo voimaa ja kokemusta!

Vanha sanonta: ”Riko minut Jumalani, jotta voit korjata minut entistäkin vahvemmaksi”.

108:5.5 (1191.6) Salaperäiset Opastajat eivät ole ajattelun auttajia, vaan ne ovat ajatuksen suuntaajia. Ne työskentelevät aineellisen mielen kanssa rakentaakseen – säädellen ja hengellistäen – uuden mielen uusia maailmoja varten ja tulevan elämänvaiheesi uuden nimen. Niiden tehtävä koskee pääasiassa tulevaa elämää, ei tätä elämää. Niitä kutsutaan taivaallisiksi auttajiksi, ei maallisiksi auttajiksi. Niitä ei kiinnosta tehdä maallinen elämänvaihe helpoksi, pikemminkin ne pitävät huolen siitä, että ne tekevät elämästänne kohtuullisen vaikean ja hankalan, jotta päätöksenteko saa virikkeitä ja siihen tarjoutuu yhä uusia tilaisuuksia. Suurenmoisen Ajatuksensuuntaajan läsnäolo ei tuo mukanaan elämisen helppoutta eikä vapautta rasittavasta ajattelemisesta, mutta tällaisen jumalallisen lahjan tulisi joka tapauksessa tuoda mukanaan ylevä mielenrauha ja verraton hengen tyyneys.

5. Suuntaajan tehtävä

Tästä luvusta selviää selkeästi, ettei Suuntaajien työ ole auttaa meitä ajattelemaan, vaan nimenomaan heidän työ on suunnata meidän ajattelumme johonkin suuntaan ja sinä päätät seuraatko sitä. Heidän tehtävänsä ei ole tehdä elämästä helppoa vaan nimenomaan viedä meidät kohti niitä vaikeita tilanteita, jotta me voimme selättää haasteet ja nousta taivaisiin voittajina!

Ps. Älä ole lohduton, me emme ole loputtomassa koulussa, tämä elämä on varsin lyhyt jos sen suhteuttaa koko tulevaan elämän uraamme, emmekä toki ole vain ahdingossa sillä enkeleiden tehtävä puolestaan on auttaa meitä pääsemään näiden tulevien esteiden yli, jotta voimme saapua taivaaseen voittajina! ❤️