Olipas kimurantti kysymys, en tiedä ymmärsinkö mutta koitan vastata.
Niin voisiko Sielu kasvaa, jos ihminen ei kokisi mitään? Mutta se oli mahtava tieto, että niillä koettelemuksilla on merkitys. Tietenkin Urantian antama tieto, on myös muokannut omaa ajatusmaailmaa ja käyttäytymistäkin pikkuhiljaa. Miten ne arjessa näkyy? Pyrkimyksenä tuottaa hengenhedelmiä elämässä, kohtaamaan kaikki ihmiset kunnioittavasti, ymmärtämään ja rakastamaan heitä, auttamaan ja myös opastamaan sekä jakamaan tietoa. No entä se hengellinen puoli, Urantia, siihen liittyvät yhteisöt ja niissä keskustelu auttaa laajentamaan omaa ymmärrystä, tietenkin myös jonkin verran lähipiirissäkin.
Ja olen ottanut tämän toisen todellisuuden ilolla vastaan, vaikka en sitä vielä näe. Aluksi ajatus Isän tahdossa elämisestä aiheutti ehkä paineitakin, osaanko, mitä jos teen väärin? Mutta pyrin siihen mahdollisimman hyvin.
Ei se kahdenkansalaisuuden asema ole mitään negatiivisuutta tuonut, päinvastoin. Eikä varmaan kukaan lähipiiristä edes tiedä, että kuulun johonki yhteisöön tai luen Urantia kirjaa, ihan muutama ihminen vain.
En ennen Urantiaa tiennyt sielusta, mutta luulen, että olen sitä tietämättäni kasvattanut. Otaksun, että jotkin moraaliset päätökset on sitä kasvattanut. Tästä en täysin varma ole, mutta luulenpa että ne selviävät sitten aikanaan, onko niillä ollut hengellistä arvoa.
Ja varmasti suurinosa ajattelusta on aineellisen mielen tuotetta, mutta on mulla aavistus että joissain tapauksissa se ajatus on tullut Suuntaajalta.
