Urantia-yhteisö

En osaa sanoa onko tässä viestissäsi varsinaisesti kysymystä teille muille mutta saatte kommentoida, jos tulee jotain ajatuksia mieleen. Täällä ei ole varsinaisesti kirjoittajien esittely aluetta, niin ehkä tämä sopii parhaiten tämän alueen alle.

Olen syntynyt vuonna 1983 hyvin körttiläiselle kylälle. Koti ei ollut uskonnollinen vaikkakin äitimme johdatti meidät pojat pyhäkouluun, jossa sit käytiin vuosikausia ja vielä yläasteellakin.
Pienestä pojasta lähtien olen katsellut taivasta talvella ja sen suuruus on ollut valtavan kiehtovaa. Jo ennen pyhäkoulua ajattelin, että on olemassa Jumala ja hän on jossakin tuolla avaruudessa. Joulun aikaan katselin aina taivaalle ja etsin sitä tähteä, joka johdatti raamatun mukaan idän viisaat Jeesuksen luokse. Ei sitä ikinä löytynyt. Saatoin tuijottaa kuitekin tähtitaivasta pitkäänkin ja se lopulta päättyi siihen kun äiti komensi sisälle lämpimään. SIt siirryin meidän poikien huoneeseen ja sammutin huoneesta valot, jotta voin jatkaa taivaan katselua. Asuimme maalla, joten tähtitaivas näkyi hyvin.

Kun opin lukemaan luin Raamattua iltaisin sängyssä. Minua kiehtoi Johanneksen evankeliumi ja sitä tahkosin lukea. Muistan kirjoittaneeni Gidoonien antaman uuden testamentin takasivulle oman nimeni kohtaan, jossa elämä annetaan Jeesukselle. Rukoilin omin sanoin Jumalaa ja pyysin siunaamaan perhettämmä, jokaisen nimeltä mainiten.

Murrosiässä Jumala jäi sivuun ja myöhemmin 19-vuotiaana kiinnostuin Jehovan todistajista. Liityin heihin 2003 ja pari vuotta myöhemmin äidistänikin tuli Jehovan todistaja. Olimme tuolloin muuttaneet toiselle paikkakunnalla. Oltuani muutaman vuoden heidän yhteydessään aloin näkemään sen opetuksen läpi ja sen valatavan mielenhallinnan jolla todistajia ohjaillaan. Sanottiin ja varoiteltiin että luopioiden kirjoituksia ei saa lukea eikä niihin saa uskoa. Sen tietysti tein ensimmäisenä, että tutustuin Jehovan todistajista eronneiden kokemuksiin ja aloin epäilemään. En kuitenkaan heti uskaltanut erota koska pelkäsin äidin jäävän heidän joukkoon mutta se pelko oli turha. Lopulta erosimme äidin kanssa samana päivänä tuosta lahkosta ja minä ajattelin että minun matkani Raamatun kanssa on ohi. Tämä tapahtui 2008

Meni joitakin vuosia ja sisällä oli palo siitä että minun täytyy löytää totuus. Tutkin Mormonin kirjaa ja kävin heidän tilaisuuksissaan muutaman kerran ja juttelin heidän lähetystyöntekijöiden kanssa. En vakuuttunut. Jatkoin uudestaan Raamatun lukemista ja mietin, että on pakko olla seurakunta, jossa opetetaan totuutta. Sitten minusta tuli helluntailainen. MInut kastettiin heidän kasteellaan ja puhuin seurakunnassakin ja muissa seurakunnissa. Mutta jälleen huomasin, että Raamatussa on kohtia, jotka on ristiriidassa heidän ajatustensa kanssa. Jos niin voi sanoa kun se on opillinen kaaos. Jokainen ajattelee eri tavalla ja on vaikka minkälaisia ihmeellisiä ajatuksia, jotka liittyy tai on liittymättä Raamattuun. On ihmisiä joita kutsutaan profeetoiksi ja heidänkin viestinsä on ristiriidassa toistensa kanssa.

Erosin helluntailaisuudesta ja jälleen luovutin Raamatun suhteen. Liityin kuitenkin kirkkoon. Kävin vapaaseurakunnan tilaisuuksissa ja erilaisten vapaiden suuntien seurakunnissa. Metodistit ja pelastusarmeijan kokouksissa ja lestadiolaisten tilaisuuksissa ja viidesläisten kesäjuhlilla ja ja katselin tubesta videoita. En edes muista kenen kaikkien tilaisuuksissa kävin joko paikan päällä tai etänä.

Kaikki ajatteli opeista eritavalla ja jokainen perusteli nämä opit Raamatulla. Aloin näkemään, että mikäli Raamattu on Jumalan hengessä kirjoitettu niin melkoisen teoksen on kirjoittanut kun jokainen oppi on perusteltavissa jollakin jakeella. Ajattelin, että jos Raamattu olisi läpeensä totta, niin maiilmassa ei olisi sitä valtavaa määrää eri tunnustuskuntia. Aloin menettämään uskoni Raamattuun. Olin kuitenkin lukenut sen läpi aika monta kertaa ja uuden testamenti useasti.

Sit löysin joitakin vuosia sitten Urantia- kirjan. Heitin sen pois peloissani koska Raamatussa uudessa testamentissa varoitetaan siitä, että jos joku tuo jonkin muun evankeliumin kuin mikä on raamatussa ilmoitettu, vaikka enkeli taivaasta niin hän olkoon kirottu. Tuo jae pyöri pitkään mielessäni enkä uskaltanut lukea Urantia-kirjaa enempää vaikkakin se kerkesi tehdä vaikutuksen. Lopulta kuitenkin palasin kirjan pariin yhä uudestaan ja sain meidän kirjastonkin ottamaan kirjan valikoimaansa.

Ajattelin että ehkä vika on vain minussa. Epäilin uskoani Jumalaan ja ajattelin, että ehkä kun luen Raamattua enemmän ja rukoilen enemmän ja pyydän Jumalaa vahvistamaan uskoani niin ehkä sitten näen totuuden. Rukoilin, että Jumala johdattaisi meidän paikkakunnalla totuutta opettavan seurakunnan johon voisin liittyä. Kielillä puhuminen tuntui aivan järjettömältä. EI ole sitä seurakuntaa täällä näkynyt ja epäilykset vain kasvoi.

AJattelin että kun kerran on epäilyksiä koko kristinuskon konseptia kohtaan niin tutkin onko asiat todella niin ja ryhdyin lukemaan tietenkin kristittyjen puolustuspuheita. Ei se auttanut kuin hetkeksi.

Sit päätin että en voi loputtomiin huijata itseäni vaan on mentävä muidenkin lähteiden pariiin ja niin aloin tutkimaan Raamatun historiaa ja kristiuskoa krittisesti ja pian törmäsin Jeesuksen uhrikuoleman järjettömyyttä koskevaan ajatukseen jossa kysyttiin yksinkertaisesti että ”mitä tässä uhrissa menetettiin” ”miksi jumala tarvitsee verta?” ja monia muita Raamatun ristiriitaisuuksia ja käsityksiä Jumalasta mm. siitä kuinka jumala ei voi muka muuttaa mieltään mutta tekee niin jatkuvasti vanhassa testamentissa. Ja uskoni Raamattuun ja kristinuskoon räjähti palasiksi.

Se on iso muutos kun se ydin joka on ollut osa elämää yli 30 vuotta menettää merkityksen. Se sisin osani minusta on ollut väärässä ja täytyi rakentaa itsensä kokonaan uudestaan. Se muutos on vielä kesken mutta näen kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin nykyään erittäin primitiivisinä uskontoina. EI ole paluuta sille tielle.

Lopulta kuitenkin muutos olis erittäin tärkeä. Tuntui että valtava taakka otettiin pois harteilta ja aloin näkemään Jumalan valtavan rakkauden. Urantia-kirjalla on ollut tällä matkalla iso merkitys ja se merkitys tulee vain kasvamaan kun pääsen ilman pelkoa tutustumaan siihen. Olen kuunnellut sitä spotifystä mutta olen hankkinut myös fyysisen kopion.

Etsijän matkani on ollut pitkä. Eikä se suinkaan ole ohi. En sano että nielisin nykyään kaiken ilman kritiikkiä.

Olen nähnyt tuntemattoman lentävän esineen vuonna 2013 se oli valtava kolaus kristilliseen uskooni kun kaikki oli sanonut että kyseessä on demonit. En ikinä ole sisimmässäni pitänyt niitä demonisina. Olen aina ymmärtänyt että ei me ihmiset olla niin ainutlaatuisia etteikö Jumala olisi luonut elämää muualla unisersumiin.

Vuosia sit ymmärsin ettei tarvitse olla minkään seurakunnan jäsen. Erosin kirkosta ja aloin itsenäisen vaelluksen. Enkä sitä seurakuntaa tarvitse nykyäänkään. Hengellinen matka ei tarvitse dogmeja ja rituaaleja.

FIncoco