Kirjoittajan näkemyksen mukaan Urantia-kirjan mukaan Jumala kuulee myös hiljaiset, sanattomat rukoukset: sanat eivät ole ratkaisevia, vaan sielun asenne — vilpitön kaipaus, usko ja halu kääntyä Jumalan puoleen. Rukous ei ole suoritus tai suurieleinen näytös, vaan hengellisen asenteen ilmaus, henkilökohtainen antaumus sekä keino etsiä ymmärrystä ja moraalista vahvistusta. Jumalan kuuleminen ei tarkoita, että pyydetyt asiat toteutuisivat täsmälleen toivotulla tavalla; vastaus tapahtuu jumalallisen viisauden ja rakkauden mukaisesti ja voi näkyä sisäisenä rauhana, uudena ymmärryksenä, rohkeutena tai kestävyytenä. Jumalan hiljaisuus ei välttämättä tarkoita poissaoloa; vastaus voi olla odottamaton tai ensin tunnistamaton. Kirjoittaja ehdottaa yksinkertaista hengityksen ja hiljaisuuden harjoitusta muistuttamaan, että vilpitön läsnäolo riittää.