Positiivinen psykologia vie oikeaan suuntaan
Lueskelin emeritusprofessori Markku Ojasen Positiivisen psykologian käsikirjaa ja useat kirjan huomiot haastoivat tekemään vertailuja Urantia-kirjan sanomaan. Otan tässä blogissa vain pari nostoa Ojasen näkemyksistä, mutta sitä ennen vähän taustaa.
Positiivinen psykologia on suhteellisen uusi psykologian suuntaus. Se syntyi 1990-luvun lopulla kritiikkinä perinteiselle psykologialle, jossa painopisteessä oli ongelmien ja sairauksien tutkiminen. Positiivinen psykologiasta syntyi psykologian osa-alue, joka tutkii ihmisten hyvinvointia, vahvuuksia ja voimavaroja.
Olen aikaisemmissakin kirjoitelmissani tehnyt väittämän, että hyvinvointi ja onnellisuus syntyy siitä, kun ihminen toimii universaalien lakien mukaan. Voidaan toki ajatella, että asetamme keskenämme hyvinvointia tuottavat sosiaaliset säännöt, mutta Urantia-kirjan mukaan ihmistoiminnan taustalla on ”luonnonlakeja”. Painovoima on ymmärrettävin esimerkki näkymättömästä laista. Emme tiedä, miksi se on olemassa, mutta siellä se vain tekee työtään. Jos koitamme toimia sitä vastaan, satutamme itsemme.
Näitä näkymättömiä lakeja on muitakin. Urantia-kirja kuvaa, miten ihmisen mieli ja persoonallisuus on ”gravitaatiokenttien” vaikutuksenalaisia. Onnellisuus syntyy siitä, kun ihminen onnistuu toimimaan näiden lakien mukaan. Positiivinen psykologia on hiljalleen tunnistamassa ja erittelemässä näitä tekijöitä. Eikä pitäisi olla erityisen suuri ihme, että havainnot korreloivat esimerkiksi Jeesuksen ilmoittaman taivaanvaltakunnan idean kanssa. Eli että olemme rakastavan Isän lapsia ja meidän pitäisi kunnioittaa Isän tahtoa. Isä haluaa, että kasvamme, menestymme ja käyttäydymme muita kohtaan ystävällisesti.
Tiede on perinteisesti pitänyt ihmistä ja maailmankaikkeutta sattumanoikkuna eikä ”näkymätöntä” voi pitää selityksenä. Tämä on tiettyyn rajaan asti oikea lähestymiskulma, mutta ihmistä ei pystytä selittämään näin. Positiivisen psykologian etu on se, että se hyväksyy ihmistä korkeamman syyn yhdeksi hyvinvointia selittäväksi tekijäksi. Se on tosin vain yksi selitys pitkässä listassa, mutta toimii hengellisenä päänavauksena tieteen maailmaan.
Ojanen tiivisteli kirjassaan positiivisen psykologian eri kulmia ja yksi liittyi siihen, että se lipsuu yhteiskunnallisen keskustelun suuntaan. Demokratia, hyvä hallinto, vauraus, tasa-arvo jne. tuottavat onnellisuutta. Ojanen toteaa, että positiivinen psykologia ei ole tutkinut tätä puolta ja antaa ymmärtää, että tarpeita saattaisi olla. Odotan innolla tätä. Positiivisen psykologian havainnot ovat oikeita ja niillä voidaan korjata yhteiskuntaamme oikeaan suuntaan. Jokainen askel kohti ”taivaanvaltakuntaa” tekee helpommaksi uskoa rakastavaan Jumalaan.
Toinen seikka, johon kiinnitin Ojasen kirjassa huomion oli toteamus, että psykologit ovat ottamassa teologien ja filosofien roolin elämänohjeiden antajina. Tämä on varmasti totta tässä ajassa, mutta tieteeseen sitoutuneet psykologit ovat samalla myös rajoittuneita. He pystynevät kertomaan ’mitä’ ja ’miten’, mutta vain uskonto pystynee vastaamaan kysymykseen ’miksi’. Urantia-kirja kertoo lisäksi ’mistä’ ja ’minne’.
Toivottavasti positiivinen psykologia saa jalansijaa myös suomalaisessa tiedeyhteisössä.