Urantiakirja.fi

Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia

Olen aikaisemminkin tehnyt blogia synnistä ja ottanut kantaa tähän perisynti käsitteeseen, sen blogin voit lukea blogin alla olevasta linkistä. Tämän blogin ajatus lienee keskittyä nimenomaiseen termiin ”perisynti” ja käsitellä sitä Urantia-kirjan pohjalta, miksi se ei ole yhtenäinen kristillisen käsitteen kanssa.

Luvussa 89:0.1 (974.1) ALKUKANTAINEN ihminen katsoi olevansa velkaa hengille, olevansa lunastamisen tarpeessa. Villi-ihmisen näkemyksen mukaan henget olisivat oikeutetusti saattaneet tuottaa hänelle paljon enemmänkin huonoa onnea. Aikaa myöten tästä käsityksestä muotoutui oppi synnistä ja pelastuksesta. Sielun katsottiin tulevan maailmaan lunastusvaatimuksen – perisynnin – alaisena. Sielu pitää lunastaa, ja siihen tarvitaan syntipukki. Pääkallonmetsästäjä kykeni kallonpalvontakultin harjoittamisen lisäksi tarjoamaan oman henkensä korvikkeen – sijaiskärsijän.

Synti, uhri ja sovitus

Perisynti ja yksilön vastuu – Urantia-kirjan näkökulma

Perisynti on kristinuskon teologinen käsite, jonka mukaan ihminen on syntynyt erossa Jumalasta johtuen Aatamin ja Eevan tottelemattomuudesta. Tämä oppi on jättänyt pysyvän jäljen länsimaiseen ajatteluun – mutta mitä sanoo Urantia-kirja?

Urantia-kirja ei hyväksy perisynnin käsitettä sellaisena kuin se on perinteisessä kristinuskossa esitetty. Ihminen ei synny synnissä, vaan potentiaalilla kasvaa kohti hyvyyttä, totuutta ja kauneutta. Jokaiselle ihmiselle annetaan elämässä mahdollisuus valita – ei sen vuoksi, että hän olisi jo valmiiksi tuomittu, vaan siksi että hän on moraalisesti vastuullinen olento, jolle on annettu jumalallinen lahja: Ajatuksensuuntaaja, sisimmässä vaikuttava Jumalan osanen.

“Ihmisen suurin vastuu on tunnistaa ja valita se, mikä on hyvää. Ei siksi että hän kantaisi esi-isiensä rikkomuksia, vaan koska hän on itsessään kyvykäs rakastamaan, ymmärtämään ja valitsemaan Jumalan tahdon.” – Urantia-kirja (vapaamuotoisesti tiivistetty)

Aatami ja Eeva – virhe, ei ikuinen kirous

Urantia-kirjassa Aatamin ja Eevan kertomus ei ole syntiinlankeemuksen alku, vaan tapaus, jossa he tekivät virhearvion planeetan kehitystyössä. Heidän ”lankeemuksensa” ei ollut moraalinen katastrofi, joka langetti koko ihmiskunnan kadotukseen, vaan inhimillinen virhe, jonka seurauksia korjattiin ajan myötä.

Aatami ja Eeva tulivat Urantialle Paratiisista tehtävänään kohottaa ihmisrotua biologisesti ja hengellisesti. Heidän erehdyksensä viivästytti tätä edistystä, mutta Jumala ei hylännyt Urantiaa – kuten Urantia-kirja toistuvasti korostaa: maailmat ja ihmiset eivät ole Jumalalle kertakäyttöisiä.

Synti Urantia-kirjan mukaan

Synti ei ole periytyvää, vaan tietoisen tahdon valinta toimia Jumalan tahtoa vastaan. Urantia-kirja tekee selkeän eron virheen, pahan ja synnin välillä:

• Virhe on tietämättömyyttä.
• Paha on väärä valinta ilman täyttä ymmärrystä.
• Synti on tietoinen kapina – tahto toimia Jumalaa vastaan.

Tämän valon mukaan lapsi ei voi olla ”syntinen” syntyessään. Jokainen ihminen tekee omat valintansa ja kasvaa vastuuseen vähitellen.

“Jumala ei koskaan rankaise viattomuutta. Ainoastaan tietoisen kapinan seurauksilla on merkitystä hengen maailmassa.” – Urantia-kirja (vapaamuotoisesti tiivistetty)

Vapautus ja hengellinen kasvu

Urantia-kirjan mukaan Jumalan rakkaus on universaalia, ja kaikilla ihmisillä on mahdollisuus kehittyä hengellisesti – ei pelastuksen pelossa, vaan koska rakkaus Jumalaan ja totuuteen vetää meitä ylöspäin. Ihminen ei tarvitse rituaalia puhdistuakseen perisynnistä, vaan elävän yhteyden Jumalaan, oman sisäisen kasvun ja sielun heräämisen.

Tämän näkemyksen mukaan elämä ei ala tuomiolla vaan mahdollisuudella. Eikä kukaan ole syntymästään lähtien kelvoton Jumalalle – päinvastoin, jokainen lapsi on taivaan silmissä arvokas ja potentiaaliltaan ikuinen olento.

Toivo, ei tuomio

Urantia-kirjan näkemys synnistä – ja erityisesti perisynnin hylkääminen – antaa toivoa, ei syyllisyyttä. Se kutsuu ihmistä yhteistyöhön Jumalan kanssa, ei pakenemaan pelossa. Meidän tehtävämme ei ole kantaa kuormia menneisyydestä, vaan rakentaa yhteys Jumalaan tässä ja nyt, ja kulkea kohti sielumme täyttymystä – ikuista elämää.

Oma ajatukseni on se, että perisynnillä aikamme filosofit ovat viitanneet siihen, mikä periytyy usein vanhempiemme käyttäytymisestä lapsille. Olen nähnyt useita tilanteita jossa lapset ottavat vanhempiensa tavat ja roolit omakseen, kuten jos vanhemmat ovat alkoholisteja niin herkästi lapsistakin tulee, myös perheväkivalta saattaa tarttua kuin monet muutkin ongelmat ja ajatukset, usein jopa itsensä moittiminen ja itsetunto ongelmat. Lapset omaksuvat todella paljon vanhempiensa käyttäytymisestä.

Urantia-kirja korostaa vanhempien roolin merkitystäien kasvatuksessa monissa kohdissa. Esimerkiksi luvussa 177 Jeesus keskustelee Johannes Markuksen kanssa ja korostaa, kuinka tärkeää on, että vanhemmat tarjoavat lapsille rakkaudellisen ja viisaan kodin. Tämä vaikuttaa merkittävästi lapsen kehitykseen ja myöhempään elämään, ja antaa lapselle vankan perustan hengellistä kasvua varten.

Jeesus mainitsee, että sellainen kotikasvatus, jossa vanhemmat osoittavat rakkautta ja viisautta, tukee lapsen itseluottamusta ja turvallisuudentunnetta. Vanhempien tehtävänä on myös luoda ympäristö, joka edistää lapsen hengellistä, sosiaalista ja älyllistä kehitystä.

2. Lapsuudenaikaista kotielämää

Aikaisempi blogi synnistä ja synnillisyydestä: https://urantiakirja.fi/mita-on-synti-ja-synnillisyys/