Onko Jumala rakkaus vai voima?
Monet Urantian lukijat ovat yhtämieltä siitä, että Mikaelin (Meidän universumin Jumala) on ehdottomasti rakkaus ja kirjassa kerrotaan, että juurikin Mikael joka eli Jeesusuksena keskuudessamme on korkeimman olennon näkyvä ja oleva persoonallisuus. Jeesus osoitti lempeää, viisasta ja tahdossaan voimakasta kiintymystä ihmisiin, aivan kuten hänen Jumala olomuotonsa Mikaelin hahmossa, siispä vaikka kyseessä onkin tavattoman voimakas olento, hän on samassa yhteydessä tavattoman rakastava ja kirjassa toistuu lause ”Jumala on rakkaus”.
Onhan se selvää että Jumala on myös voima, sillä tälläistä kaikkeutta ei ilman voimaa ylläpidetä, voisi kiteytettynä sanoa että hänen voimansa sisältää rakkauden, toisinsanoen se voima mikä nähdään fyysisyydessä on samaa voimaa mikä kattaa hänen rakkautensa ja näin saamme ehkä aavistuksen osviittaa siitä rakkauden voimasta ja laajuudesta mistä tässä blogissa puhutaan.
Urantia-kirjassa sanotaan näin: ”Jumala on rakkaus” – mutta samalla se korostaa, että Jumala on myös voima, malli ja mieli; nämä eivät ole vaihtoehtoja vaan yhden ja saman Jumalan eri puolia.
1. ”Jumala on rakkaus” – mutta rakkaus ei ole Jumala
Kirja kuvaa Universaalisen Isän olemusta nimenomaan rakkauden kautta. Siinä sanotaan selvästi:
- ”Jumala on rakkaus, Poika on armo.”
- Ja vielä tarkemmin: ”Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala.”
Tällä halutaan sanoa, että Jumalan olemus on pohjimmiltaan rakastava, mutta meidän ihmisten käyttämä sana rakkaus on rajallinen ja usein vääristynyt; sitä ei voi yksinkertaisesti nostaa Jumalaksi sellaisenaan. Kirja varoittaa siitä, että inhimillinen, joskus alhainen ”rakkaus” ei saa kietoutua yhteen sen kanssa, millaista Jumalan jumalallinen kiintymys todella on.
Ihmisien verbaalinen köyhyys onkin Urantia-kirjan ymmärrettäväksi tulemisen ja ajatuksien ilmaantumisen hankalimpia asioita, sillä meille sana ”Voima” tai ”Rakkaus” ei kulje käsikädessä, esimerkiksi sanarakenne voimallinen rakkaus tarkoittaa jos itsessään rakkautta joka esiintyy voimakkaana ja tästä syystä on vaikea artikuloiden löytää oikeita sanasymboleja selittämään tätä hyvinkin mielenkiintoista seikkaa.
Lisäksi kirjassa kerrotaan, että kehittyneissä maailmoissa ihmiset ovat oppineet, että ”rakkaus on se, mikä on maailmankaikkeudessa suurinta. Ja he tietävät, että Jumala on rakkaus.” Samassa yhteydessä rakkaus määritellään: ”Rakkaus on halu tehdä hyvää toisille.”
2. Mutta Jumala on myös voima ja malli – eikä näitä eroteta toisistaan
Urantia-kirja ei vastakkainaseta Jumalaa ”rakkautena” ja Jumalaa ”voimana”. Päinvastoin se yrittää näyttää, että:
- luotu ihminen koskettaa uskonnollisessa kokemuksessa ”sitä Jumalaa, joka on rakkaus”
- mutta samalla korostetaan, että Ensimmäinen Lähde ja Keskus (Universaalinen Isä) on myös voima-perikuva (kosmoksen rakenne, malli, gravitaation ja energioiden lähde).
Ytimeen tiivistettynä:
”voima-perikuva ja rakastava persoona ovat yksi ja sama universaalinen realiteetti”
Toisin sanoen: se, mitä me kutsumme Jumalan ”voimaksi” (kosminen malli, energia, valta), ja se, mitä me kutsumme Jumalan ”rakkaudeksi” (henkilökohtainen, isällinen kiintymys), ovat vain kaksi näkökulmaa yhteen ja samaan Jumalaan.
3. Kumpi sitten ”ensisijainen”?
Urantia-kirjan painotus on, että:
- persoonallisessa suhteessa luotuihin rakkaus on Jumalan hallitseva piirre – kun ihminen kadottaa näköpiiristään persoonallisen Jumalan rakkauden, Jumalan valtakunnasta tulee ”pelkkä hyvyyden valtakunta”
- mutta älyllis-filosofisesti Jumala on samalla koko maailmankaikkeuden voiman, mallin ja lain lähde; rakkaus ei kumoa tätä, vaan suuntaa ja sävyttää sitä
Siksi Urantia-kirjan näkökulmasta ei kysytä ”onko Jumala rakkaus vai voima?”, vaan pikemminkin näin:
- Jumala, joka on rakkaus, on sama Jumala, joka on kaiken voiman ja mallin lähde.
- Hänen voimansa ei ole joukko lakeja, vaan viisasta, rakastavaa ja tarkoituksellista toimintaa.
Ytimekäs vastaus Urantia-kirjan hengessä olisi siis:
Jumala on ennen kaikkea rakkaus – mutta tämä sama rakastava Jumala on myös kaiken voiman ja kosmisen mallin lähde. Rakkaus ja voima eivät ole erillisiä, vaan yhdistyvät hänessä.
Jos ihmiskunta olisi riittävän kypsä, niin ehkä me alkaisimme kehittämään uusia sanoja näille termeille, kenties jo nykyisen sukupolven aikana? Olisi hienoa keskustella asioista sellaisilla termeillä joilla olisi valtava potentiaali ja ne saisivat aikaan sellaisia tunteita joita osattaisiin selittää vain useilla lauseilla.
Kirjassa eräässä luvussa mainitaan siitä, että Nebadonin universumissa on kieli, jossa voisi yhden ihmisen kokonaisen kokemuksen tai elämän vaiheen selittää yhdellä tai parilla lauseella heidän sanasymboleitaan käyttäen. Koitappa itse kertoa jokin kirjan tapahtumat parilla lauseella, lienee vaikeaa mutta muistettakoot tässä myös meidän rajoittuneet aivomme sekä ylipäätään se, ettei meidän ole tarkoitus vielä tässä elämässä tähdätä niin pitkälle, että edes ymmärtäisimme todella mikä Jumala aktuaalisesti on, hän todennäköisesti on jotain sellaista mitä kuvittelemme ymmärtävämme, mutta se on vielä kaukana ihmismielen käsityskyvyn kuvitelmista, voimme vain yrittää tietäen sen että emme voi todellista kuvaa tai ymmärrystä kaikkeuden luojasta hahmottaa.
On siis helpompi sanoa, Jumala on rakkaus ja voima, hän on kaikki mitä ihminen voi edes kuvitella ja kaiken kaikkeus, alfa ja omega, alku ja loppu sekä loputtomuus ja ajallisuus.
Lisälukemista suomeksi Urantia-kirjasta tästä aihepiiristä:
- Luku 2, erityisesti kohta 2:5 ”Jumalan rakkaus”
- Luku 56, kohta 10 (totuus, kauneus, hyvyys ja ”Jumala on rakkaus”)
- Luku 104, kohta 4 (rakkaus ja voima-perikuva)
Suomenkielisen Urantia-kirjan sisällysluettelo:
https://urantiakirja.fi/urantia-kirja/