Maailma liikaa mielessä – miksi kylän uutiset riittäisivät?
Lähdetään siitä liikkeelle, että tämä ei ole todennettu tutkimus, vaan minun omaa pohdintaani sekä tulkintaa asioiden tiimoilta. Pohdin sitä, kun internetissä syötetään jatkuvasti erillaista tietoa maailman joka kolkasta ja ne ovat pääasiassa negatiivisia. Miksikö juuri negatiivisia? No ne myyvät, sillä ihminen on epäilemättä luontaisesti valmis alitajuntaisesti varautumaan aina pahimpaan ja siksi negatiiviset tapahtumat maailmalla kiinnostaa.
Olemme ensimmäinen sukupolvi ihmiskunnan historiassa, jolla on mahdollisuus tietää hetkessä, mitä tapahtuu kaikkialla maailmassa. Sota syttyy tuhansien kilometrien päässä, tulva pyyhkii kylän Etelä-Aasiassa, tai talous notkahtaa toisella mantereella – ja me näemme sen, lähes reaaliajassa. Mutta pysähtyykö kukaan kysymään: onko tämä hyväksi ihmismielelle tietää kaikesta?
Luonnollinen rajamme on läheisyydessä
Satojen tuhansien vuosien ajan ihmisen elämä rajoittui pieneen piiriin. Oman perheen, yhteisön, ehkä naapurikylän asioihin. Me emme olleet koskaan tarkoitettu seuraamaan koko planeetan kärsimystä, iloja ja murheita päivittäin. Tiedollinen reviirimme oli suunniteltu lähelle – sinne missä voimme vaikuttaa.
Tiedon lisääntyminen on toki tuonut paljon hyvää. Ymmärrämme maailmaa laajemmin, voimme auttaa toisiamme yli rajojen ja olemme tietoisia globaalista vastuusta. Mutta samalla mielen kuormitus on kasvanut hiljaa. Tunnemme surua sodista, joita emme voi pysäyttää. Huolta ongelmista, joihin emme voi juuri nyt tarttua. Pelkoa tapahtumista, jotka eivät kosketa omaa arkeamme – ainakaan vielä.
Mieli tarvitsee rajat
Kuvittele, että mielen tehtävä on pitää huolta kodista, ehkä naapurustosta – kuten se on tehnyt läpi ihmiskunnan historian. Nyt sille syötetään samana päivänä tiedot rikoksista toisessa maassa, poliittisista jännitteistä kolmannessa, ja ilmastouhkista, joita ei voi heti ratkoa.
Ei ole ihme, että moni kokee ahdistusta, väsymystä tai kyynisyyttä. Ei siksi, että ihminen olisi heikko – vaan siksi, että nykyinen tiedonvirta ylittää sen, mihin meidät on luonnostaan viritetty.
Onko ratkaisu vähemmän tietoa?
Ei välttämättä vähemmän, mutta rajatumpaa, tietoisempaa. Ehkä meidän ei tarvitse tietää kaikkea, heti. Ehkä on parempi keskittyä siihen, missä voimme vaikuttaa: omaan elämään, perheeseen, naapurustoon. Siihen kylään, jossa elämme – oli se sitten konkreettinen paikka tai yhteisö verkossa.
Kylän uutiset riittävät pitämään meidät ajan tasalla ja ihmisenä. Kaikkea ei tarvitse kantaa yksin. Kaikkea ei tarvitse tietää koko ajan.
Paluu kohtuuteen
Tieto on lahja, mutta se tarvitsee rajoja. Mieli voi hyvin, kun sillä on turvallinen reviiri, selkeät rajat ja mahdollisuus vaikuttaa. Ehkäpä paras uutinen on joskus se, että kaikki on rauhallista tässä – juuri nyt, mutta riittääkö se ihmiselle? Ehkä mielessä alkaakin kehkeytymään ajatus, että mitä tapahtuu muualla, ehkä tylsistytään tai omasta ympäristöstä ei löydy mitään mielenkiintoista tai sydäntä sykähdyttävää mullistusta, niin sitten pitää kaivaa uutisia kauempaa.
Paluu kohtuuteen
Jos ajatellaan että me olisimme ryhmiä, kuplia jossa olisi ne läheiset ystävät ja ehkä sukulaiset ja that’s it, siinä olisi meidän kylä ja siitä kylästä löytyisi muutama jotka olisivat yhteistyössä naapuri kylän kanssa ja siellä samalla tavalla ryhmä, tälläisiä ryhmiä olisi kaikkialla ja vain muutaman henkilön voimin niissä kulkisi tärkeää informaatiota kaikille, tarvitseeko siis kaikkien kyläläisten olla tietoisia siitä, että naapurikylässä joku on kipeänä? Tarvitseeko meidän kylä välttämättä kauemmasta naapurikylästä sitä tietoa, että heille syntyi lapsi kun omien naapurikylienkin yhteisöissä syntyy lapsia, mitä meidän kylä tekee sillä tiedolla, että lähes tuntemattomassa kylässä syntyy lapsi??
On silti ymmärrettävää, että ryhmät ovat tärkeä osa ihmiskuntaa. Ei ole vaikea erota isosta ryhmittymästä jossa on yksi johtaja joka tuskin tuntee sinua tai sinä muita, mutta on paljon vaikeampi erota pienestä ryhmästä jossa kaikki tuntee sinut ja sinä heidät, sekä ryhmittymän johtaja tuntee sinun ryhmäsi vetäjän.
Edellä mainitussa hypoteettisessa kuvitelmassa ryhmän vetäjä on juurikin se, joka on yhteydessä muihin ryhmiin ja välittää sinulle tärkeitä viestejä, mutta pitää omana tietonaan turhemmat viestit ja näin sinä keskityt heihin jotka ovat sinua lähimpänä ja sinun lähimmäisiäsi.
Nyt ihmiskunnassa on se tilanne, että meillä ei varsinaisesti ole omaa ryhmää ja me kaikki olemme tiedon välittäjiä, meillä on yksi iso ryhmä ja toinen, kolmas ja neljäs joissa pompimme sitoutumatta mihinkään, koska eihän kukaan tunne sinua internetin isoissa syövereissä, ei kukaan jää kaipaamaan sinua jos yhtäkkiä joku nimi vaikkapa tiktokin kommenttipalstalta katoaakin. Mutta, jos sinulla olisikin harrastusporukka jossa olisi vaikkapa 10 sitoutunutta harrastajaa, olisitte vuosia harrastuksen kautta yhteydessä ja sinä poistuisit niin aivan varmasti kaikki 9 olisi ihmeissään mihinkä menit, sillä he oikeasti tuntee sinut ja sinä heidät.
Esimerkiksi minä tämän sivuston ylläpitäjänä muistan useimmat nimimerkit, sekä havahdun siihen jos joku ei ole ollut aktiivisista aktiivinen, mutta en tiedä instagramin massiivisessa virrassa jonkun toisen kommentoijan olemassa olosta paljoakaan jos yhtikäs mitään. Urantiakirja.fi on yhteisö, jossa me olemme yhdessä yhteisen harrastuksen ja rakkauden kera, se yhdistää meitä ja sitä kautta tutustumme myös toisiimme. Kiitos kun olette mukana elämässäni ja minä tahdon olla mukana teidän elämässänne❤️